Kevätstressiä paikassa Eerikkilän urheiluopisto

Tää kevät on mennyt kyllä aivan tajuttoman nopeasti. Yliopisto ja ammattikorkeakouluhaut vihdoin tehneenä kevään stressi alkaa puskea päälle turhan lujasti. Viisiin pääsykokeisiin valmistautuminen koulun ohella voi käydä hieman rankaksi, mutta pakko se kai on yrittää ja motivoida itsensä lukemaan kaikki vapaa-ajat. 
Hain siis yhteishaussa Vierumäelle liikunnanohjaajaksi (AMK) sekä Jyväskylän yliopiston liikunta- ja terveystieteiden tiedekuntaan kolmeen eri pääaineeseen (liikuntapedagogiikka, terveyskasvatus ja liikuntahallinto). Pienenä päähänpistona hain myös lukemaan biologiaa, jonka pääsykoemateriaalina on vain lukion oppimäärä. Muihin pääaineisiin joutuu lukemaan paljon uutta materiaalia. Pedagogiikan materiaalit tosin tulevat vasta haun päätyttyä ja ensimmäisen vaiheen (kirjallinen) pääsykokeet ovat jo toukokuun alkupuolella.


Täällä opistollakin alkaa huomaamaan kaikille pikkuhiljaa hiipivän stressaantumisen, tai vaihtoehtoisesti vittuuntumisen toisiimme ja kyllästymisen opiskeluun. Kaikkien kanssa ei välttämättä aikaa jaksa enää viettää, ja oma rauha alkaa olla entistä halutumpaa. Onneksi viikonloppuisin ajatukset saa aika hyvin jonnekkin aivan muualle. Kesälomaan saakka lähes jokaisena viikonloppuna jatkossakin on jotain spesiaalia; löytyy mökkireissua, risteilyä, 18v juhlintaa,30v juhlintaa, uimaopettajakurssia ja kavereiden näkemistä. 


Mutta milloin kahlata kaikkien pääsykokeiden materiaalit?
Ei niin mitään tietoa. Viikonlopuista on vaikea löytää aikaa, joten aika on pakko lohkaista viikolla vapaa-ajoista. Harmikseen opiston kommuuniasumisjärjestelyiden takia rauhallista lukupaikkaa on vaikea löytää. Hirsihovissa ei ainakaan tule onnistumaan sillä seinät ovat paperia. Voisikin siis linnottautua huipumoderniin tietokoneluokkaamme (tietokoneet avautuvat noin kymmenessä minuutissa, eli kiusausta avata feisbuukki ei ole).


Onneksi sentään tämän alkuviikon rumbasta selvittiin. Kokeet meni miten meni, salitunti pidettiin viimehetken muutoksista huolimatta (2h ennen H-hetkeä, tuntisuunnitelma kokonaan uusiksi..) ja ohjausharjoitus myöskin hurahti äkkiä. 

Lapua fail.

Tänään illalla pääsimme hieman "tuulettumaan", kun lähdimme katsomaan koripallo-ottelua. Kyseessä oli FoKoPo:n miesten edustusjoukkueen 1.divisioonan finaalin kolmas ottelu. Forssalaiset veivät ottelun aivan pystyyn, ja johtavat finaalisarjaa nyt voitoin 2-1 (paras viidestä). Koripallosta juuri mitään tietävänä huomio kiinnittyi katsojien lukumäärään ( ei ihme, että forssassa ei ihmisiä näkynyt, kun kaikki oli hallilla!). Toisaalta paikalla oli varmasti myöskin puolet Lapuan asukasmäärästä. Toinen huomionarvoinen asia oli erään tuomarin seisomis/kävely/juoksu- tyyli. Miten kukaan mies voi oikeasti kävellä niin PERSE PYSTYSSÄ ja vatsa ulospäin työnnettynä ( enkä tarkoita mitään kaljamahaa nyt). Kolmas asia joka jäi ihmetyttämään oli katsomon pikkutyttöjen erittäin korkea kiljumistaajuus. Ihme, että enää kuulee mitään.


Ei voi kyllä muuta sanoa, kun että odotan jo kesälomaa... 


huh
huh 
ja huh.