Seikkailua Azoreilla! Päivät 3-4/8

MAUKAS MAANANTAI

Maanantai on aina tuskin päivä: ei ole väliä onko koulussa vai lomalla.

Maanantaina paistaa aina aurinko ja nyt onkin hyvä tilaisuus kertoa paikallisesti olut tarjonnasta. Olemme, tai siis olen, törmännyt kahteen eri merkkiin. Sagres ja paljon mainostettu Especial. Sagres on erittäin helposti lähestyttävä janon sammuttaja. Tätä olutta voisi Suomessa verrata Olviin. Especial sen sijaan on enemmän olut nautiskelijoille kuin juomamiehille. Se on hieman tummanpuoleinen Karhua muistuttava vahvempi olut, jota voi nauttia tunteella. Kaikki olut on pahaa, ei kannata maistaa. Haisee myös pahalta !

Lähdettiin aamulla rennosti ilman ylämäkiä kiertämään saaren eteläistä rannikkoa. Pysähtelimme kaikilla näköalapaikoilla ja Juho kävi uimassa kylmässä meressä. Ruokapaikaksi löydettiin seuraavan isomman kylän pieni kalaravintola satamasta.

Uiminen oli hauskaa, koska rantaan tuli paljon isoja aaltoja. Muutenkin oli upeaa, että täällä Azoreilla on hiekkarantoja, missä ei ole muita turisteja, eikä yhtään kaupustelijoita. Ei olla rantaloma kohteessa, mutta täällä on silti rantoja :) . Ja vesi ei ollut kylmää, samanlaista kuin vesi Suomessa heinäkuussa. Kalaravintola oli myös huippu. Kala oli oikeesti tuoretta, sillä myytävänä oli tasan sitä kalaa, mitä oli edellisenä yönä merestä noussut. Valittiin siis kaksi random kalaa, jotka maistuivat todella hyviltä. 

Kalan jälkeen alkoi epätoivoinen matka kohti vesiputousta. Alle 20km reittiin luulisi kuluvan maksimissaan tunti, mutta saaren rannikko muuttui äkkiä vuoristoradaksi. Tuskien taival kulki kilometrimäkiä alas jokaiseen pikkukylään ja jälleen takaisin ylös moottoritien vierelle. Monesti mietittiin, käännytäänkö takaisin vai jatketaanko eteenpäin. Usko loppui totaalisesti  vasta aivan jäätävän mäen alapuolella, jossa oli vain ranta ja taas ylämäki. Oli ratkaisun aika, ei pystynyt enää jatkaa eteenpäin. Takaisin tultiin nöyränä bussilla...

Yhteenvetona meidän pyöräseikkailuista voidaan todeta, että muistoksi jäi vain kipeä takapuoli ja paljon kysymyksiä. Niihin vastauksia lähdetään hakemaan skootterilla. Pyöräseikkailujen jälkeen olikin aika tutkia Ponta Delgadan omaa ihmettä. Käytiin illalla vielä pyörähtämässä saaren isoimmassa ostoskeskuksella Pico (Paco?) Atlanticossa.  Shoppailu oli (jäi tasan siihen että) Juho yritti vilkuilla naisten alusvaatekauppoihin toiveikkaana....

Ihana aurinko <3

Ponta Delgada

Uiuiui

Kohtalon ranta

TAUKOTIISTAI 

Päällimmäisenä tästä päivästä on mielessä nöyryytys keilahallissa. Pakko myöntää, että voittaminen hyvän iltaruuan jälkeen tuntuu loistavalta! On helppoa olla lahjakas! Vähän harmittaa, että ostoskadun kiertelyn sijasta tuijotettiin hotellilla jotain tyhmää (pelottavaa) leffaa.. Toisaalta tänään on kävelty jo tosi paljon.

...

Juho ottaa tappion aika raskaasi ja mökörrää olut-tuopin äärellä. Ollaan siis sports baarissa kuuntelemassa live musiikkia ja nauttimassa kalleista (3,50€) coctaileista. Tiistai on ollut kunnon välipäivä. Tutustuttiin hieman omaan kaupunkiin, löydettiin muutama hieno puutarha ja pyörähdettiin isossa urheilukaupassa. Yllättäen tutustuttiin kaikkiin muihin paitsi pyöräilyosastoon. Paitsi käytiin katsomassa pyöräilyhousuja. Niissä on pehmusteet! Aamulla ihmeteltiin kauppahallin kalavalikoimaa (haisee pahalta). Yksi kala näytti ihan kravaatilta :o Äsken syötiin illalliseksi miekkakalaa, joka kuulostaa paremmalta kun maistuu.. Tästä päivästä ei ole paljoa kerrottavaa, mutta seuraavat kaksi päivää seikkaillaan skootterilla ympäri saarta. PS. Juho meinasi äsken mokata, se tilasi tuplana seuraavat drinkit.. Kuut inklish! Saa nähä, monta sieltä sitten pöytään pamahtaa..

Vielä muutama sananen tiistaista, nyt kun olen vihdoin toipunut nöyryytyksestä keilahallilla. Tämä paljolti sen ansiosta, että pääsin nöyryyttämään Elsiä sanapelissä :) .

Tiistai oli tosiaan sellainen " ei tehdä mitään päivä". Paitsi shoppaillaan ja kävellään puistoissa. Kuulostaa helpommalta, mitä oikeastaan on.

Kaupoista on hyvä mainita Decathlon, saaren suurin urheilukauppa. Täältä molemmat löydettiin halpoja vaatteita (toivottavasti myös hyviä). Ostin mm. sateen ja tuulen pitävän takin 40 eurolla! Ponta Delgadan puistot puolestaan olivat vihreitä ja sopivat erityisesti "honey moonia" viettäville pariskunnille =). Päivä oli rentouttava ja tästä on hyvä jatkaa skootteri retkiin!

Pikkusen kokone risteilijä pamautti satamaan

" Ota musta kuva kun mä meen tonne "   " Ota kuva kun mä seison tässä " 

" Mikä tää on? "

Mun takapihalta!

Käytiin jossain kasvihuoneessa ihmettelemässä

Alkuvarmuuden jälkeen hermot petti...

Alkuhapuilun jälkeen pisteitä ropisi!

nnami <3

Seikkailua Azoreilla! Päivät 1-2/8

Varattiin syysloman jatkeeksi Juhon kanssa extempore reissu viikon varotusajalla. Kohteena Ponta Delgada Azoreilla, mistä ei kumpikaan tiedetty juuri mitään. Matkaan lähdettiin siis vähän seikkailumielessä, katsomaan mitä siellä määränpäässä sitten onkaan.. Reissun aikana kirjoteltiin vuorotellen tapahtumia päiväkirjamaisesti. Blogiin tekstejä tulee muutama päivä kerrallaan, muuten venyisi kilometriksi.

LAUANTAI 26.10

Lauantai on aivan liian pitkä päivä. Kello on nyt puoli kymmenen illalla, nykyistä aikaa. Suomessa se olisi jo puoli 12. Tavallinen lauantai-ilta siis: on myöhä ja viini maistuu hyvältä. Ainoa ”ongelma” on, että ollaan tunnin-kahden unilla oltu hereillä yli 20 tuntia! Tähän lauantaihin on mahtunut paljon!

Aamu alkoi Suomen aikaan noin 3:00 am herätyksellä ja pimeällä aamubussilla Helsinki-Vantaalle. Check-in jonossa huomattiin matkustajien keski-iän olevan aika paljon. Onneksi lentokapteenimme oli selvästi tuoreempaa sorttia, tai ainakin huumorin perusteella. Lento oli myöhässä jo  Helsingistä lähtiessä, mutta kapteeni sai siitä vitsiä väännettyä. Oli kulemma surkea sää kohteessa, eikä edes tietoa laskeutumismahdollisuuksista. Lentoon noustiin heiluvin siivin ilman varmuutta määränpäästä. Lopulta laskeuduttiin kuitenkin suht ajallaan Ponta Delgadaan sumupilvien läpi. Näkyvyys ei todella ollut laskeutumiseen vaadittua 1000metriä!

Haluan aluksi huomauttaa, että Elsi herätti minut kaksi minuuttia liian aikasin, mistä olen hyvin pahoillani. Tosi surkee loman aloitus siis. Kaiken lisäksi kohteemme on täysin pilvessä ja täynnä mummoja nii jee! Onneksi täällä on feed the fish- piste ja ilmaista viintä. Uima-allas vaikuttaa myös kivalta ja kylpyammeeseen mahtuu kaksi.. Ehkä on siis vielä toivoa!

LUSMU!  VALITTAJA!
Okei, löydettiin kohteesta hotelli, löydettiin ruokaa, löydettiin tervetulotilaisuuteen mummojen sekaan. Juho meinasi nukahtaa sinne ja opas puhui kuin pikkulapsille: ”retkellä täytyy sitten kävellä.. ”. Eihän?!? Syömisen ja tervetulon jälkeen lähettiin ettii taas ruokapaikkaa (ja pyörävuokraamoa), mutta miten kävikään; löydettiin oppaan mainostama kaupungin korkein talo eli ostoskeskus ja sieltä sitten feed a fish kalalammikko… Sitten löydettiin ulkoilmateatteri ja pyörävuokraamo.  Päivän tavoitteet saavutettu, mutta oho, osuttiin vahingossa viininmaistelumessuille. Ei me siihenkään joukkoon ihan kuuluttu, mutta yritettiin kovasti näyttää siltä että keskusteltaisiin viinien mauista.

Mulla on oikeus vähän valittaa, jos olen nukkunut kaksi tuntia 58 minuuttia viimeisestä 38 tunnista. Mutta silti päivä oli mun mielestä kiva ja Elsi kaunis… täh? Feed the fish kalalammikko oli ihan huippu siinä sai ostaa purkkapallokoneesta eurolla kaloille ruokaa ja sitten ruokkia kaloja! Mä oon siis selvästi kalaihminen, ehkä ostan akvaarion kun pääsen täältä. Huomisesta ei tiedetä vielä paljoa. Kokeillaan kaikkea kivaa ja katsotaan mitä eteen tulee. Vuorille olisi kiva päästä, mutta uima-allas on ihan ehdoton. Molemmat odotetaan myös paljon huomiselta aamupalalta. Oikeestaan siinä ratkaistaan onko tää paikka hyvä vai ei… karua. Nyt nukkumaan. Ei kun kolmen euron viinipullo ei ole vielä tyhjä! Ja meillä on makkaraa!! Mustaa makkaraa! .... Öitä!

Feed The Fish

mmmmm

hyvää ;)

Satama illalla

PILVINEN SUNNUNTAI

Aamu valkeni kirkkaana kun Elsi nousi ylös klo 7:00. Kun Juho heräsi, oli kaikki taas harmaata. Kaiken kuitenkin voi pelastaa hotellin aamupala. Täällä se ei ole mikään mestariteos, mutta sisältää kuitenkin munakokkelia, nakkia ja pekonia, eli kaiken oleellisen. Muuten aamu alkoi pyörien vuokraukselle ja triathlon miehen trikoiden ihastelulla.

Oikeestaan siellä aamupalalla ei edes ollut pekonia, mutta pyörät me saatiin vuokrattua. Juho tosin hajoitti omansa alle 300 metrin matkalla, eikä sitä voinut edes korjata. Ensimmäinen pitstop fillareilla oli ostoskeskuksen superhypermarketti, josta ostettiin vähän evästä mukaan leppoisaa sunnuntaipyöräilyä varten. Tässä vaiheessa toisella meistä oli jo paita ihan hiestä märkä… Onneksi suunnistustaidot  on molemmilla hyvät, eikä pahasti harhailtu päivän aikana kuin kaupungeissa, sillä noita saaren ylämäkiä ei turhaan poljeta. Mentiin ekaksi suuntana jokin kansallispuisto, ja sinne oli todella pelkkää ylämäkeä!

Kansallispuiston nimi oli Pinhal da Paz ja matkalla sinne näimme paljon lehmiä. Täällä lehmät ovat ihan vapaina laitumella, yleensä kuitenkin aidatulla alueella. Nähtiin myös mies pyssyn kanssa, oli ilmeisesti metsästämässä jotain. Elsi pelkäsi näitä kaikkia…. Kansallispuistossa oli yllättäen paljon puita ja kasveja. Ehkä mielenkiintoisinta oli nähdä bambuja. Mielestäni oli myös hyvä suoritus ettemme eksyneet puistoon. Siitä alkoikin sitten pitkä alamäki.

Jos ylämäessä oli saatu takapuoli ja reidet jumiin, niin alamäessä puutui kädet ja alkoi pelottamaan. Pelko johtui siitä, että alamäki jatkui kilometri toisensa jälkeen ja ainoa tie takaisin kotiin on mennä ylöspäin. Alamäen jälkeen tupsahdimme muutamaan pieneen kylään, nälkä oli kova ja ruokapaikkaa sai todella etsiä. Maisemat oli hienot: aalto löi kallioihin. Juholla tosin oli jo niin kova nälkä, että ei tainnut maisemat lämmittää. Löydettiin onneksi jokin rantasnack- paikka ja saatiin pizzaa. Jäätiin vielä hetkeksi ihailemaan aaltoja ennen karmivaa matkaa takaisin. Oltiin myös hieman hukassa, eikä paikalliset osanneet juurikaan englantia tai edes näyttää kartalta sijaintia. Onneksi yksi nainen osasi lopulta ohjeistaa meitä: ”turn left and only up”. Ohje oli selkeä ja only up meinasi taas monen kilometrin nousua. Mäki vaan jatkui ja jatkui. Voittajaolo tuli vasta kun tie tasaantui, poljettiin kukkien keskellä ja Juho hyytyi jossain taaempana. Ilta alkoi hämärtyä, mutta alamäki alkoi pian ja kesti aina hotellille saakka! Mentiin suoraan ansaitusti poreammeeseen ja saunomaan. Illallispaikan etsimisen oli taas pientä harhailua (ravintolat ei todella halua erottua katukuvasta). Päädyttiin pieneen paikallisten täyttämään ravintolaan, mistä saatiin maukasta lihaa. Ruokajuomaksi tyhjeni sujuvasti roseviinipullo ja molempien silmät painoi vähintään tonnin.

Päivän ajatukset:

     Miksi satula on kivulias?

       Voiko lehmällä olla korkeanpaikankammo?

       Miksi joku haluaa asua 5km mäen yläpäässä?

      Ymmärrys siitä, miksi paikalliset ei juurikaan pyöräile-

      Miten täällä saa pyykit kuiviksi?

    Kuka käy lypsämässä huipuilla oleilevat lehmät?

       Kuinka paljon reisiin mahtuu maitohappoa?

kisu <3

maisemaa matkan varrelta, melkeen ylhäällä !

Juho yritti puhua näille, mut ne vaan tuijotti :(

Luonnonpuistosta 

habahaba

Kalastajat kalliolla

meri <3

Näillä lehmillä ei ainakaan ollu korkeenpaikankammoa!