Seikkailua Azoreilla! Päivät 3-4/8

MAUKAS MAANANTAI

Maanantai on aina tuskin päivä: ei ole väliä onko koulussa vai lomalla.

Maanantaina paistaa aina aurinko ja nyt onkin hyvä tilaisuus kertoa paikallisesti olut tarjonnasta. Olemme, tai siis olen, törmännyt kahteen eri merkkiin. Sagres ja paljon mainostettu Especial. Sagres on erittäin helposti lähestyttävä janon sammuttaja. Tätä olutta voisi Suomessa verrata Olviin. Especial sen sijaan on enemmän olut nautiskelijoille kuin juomamiehille. Se on hieman tummanpuoleinen Karhua muistuttava vahvempi olut, jota voi nauttia tunteella. Kaikki olut on pahaa, ei kannata maistaa. Haisee myös pahalta !

Lähdettiin aamulla rennosti ilman ylämäkiä kiertämään saaren eteläistä rannikkoa. Pysähtelimme kaikilla näköalapaikoilla ja Juho kävi uimassa kylmässä meressä. Ruokapaikaksi löydettiin seuraavan isomman kylän pieni kalaravintola satamasta.

Uiminen oli hauskaa, koska rantaan tuli paljon isoja aaltoja. Muutenkin oli upeaa, että täällä Azoreilla on hiekkarantoja, missä ei ole muita turisteja, eikä yhtään kaupustelijoita. Ei olla rantaloma kohteessa, mutta täällä on silti rantoja :) . Ja vesi ei ollut kylmää, samanlaista kuin vesi Suomessa heinäkuussa. Kalaravintola oli myös huippu. Kala oli oikeesti tuoretta, sillä myytävänä oli tasan sitä kalaa, mitä oli edellisenä yönä merestä noussut. Valittiin siis kaksi random kalaa, jotka maistuivat todella hyviltä. 

Kalan jälkeen alkoi epätoivoinen matka kohti vesiputousta. Alle 20km reittiin luulisi kuluvan maksimissaan tunti, mutta saaren rannikko muuttui äkkiä vuoristoradaksi. Tuskien taival kulki kilometrimäkiä alas jokaiseen pikkukylään ja jälleen takaisin ylös moottoritien vierelle. Monesti mietittiin, käännytäänkö takaisin vai jatketaanko eteenpäin. Usko loppui totaalisesti  vasta aivan jäätävän mäen alapuolella, jossa oli vain ranta ja taas ylämäki. Oli ratkaisun aika, ei pystynyt enää jatkaa eteenpäin. Takaisin tultiin nöyränä bussilla...

Yhteenvetona meidän pyöräseikkailuista voidaan todeta, että muistoksi jäi vain kipeä takapuoli ja paljon kysymyksiä. Niihin vastauksia lähdetään hakemaan skootterilla. Pyöräseikkailujen jälkeen olikin aika tutkia Ponta Delgadan omaa ihmettä. Käytiin illalla vielä pyörähtämässä saaren isoimmassa ostoskeskuksella Pico (Paco?) Atlanticossa.  Shoppailu oli (jäi tasan siihen että) Juho yritti vilkuilla naisten alusvaatekauppoihin toiveikkaana....

Ihana aurinko <3

Ponta Delgada

Uiuiui

Kohtalon ranta

TAUKOTIISTAI 

Päällimmäisenä tästä päivästä on mielessä nöyryytys keilahallissa. Pakko myöntää, että voittaminen hyvän iltaruuan jälkeen tuntuu loistavalta! On helppoa olla lahjakas! Vähän harmittaa, että ostoskadun kiertelyn sijasta tuijotettiin hotellilla jotain tyhmää (pelottavaa) leffaa.. Toisaalta tänään on kävelty jo tosi paljon.

...

Juho ottaa tappion aika raskaasi ja mökörrää olut-tuopin äärellä. Ollaan siis sports baarissa kuuntelemassa live musiikkia ja nauttimassa kalleista (3,50€) coctaileista. Tiistai on ollut kunnon välipäivä. Tutustuttiin hieman omaan kaupunkiin, löydettiin muutama hieno puutarha ja pyörähdettiin isossa urheilukaupassa. Yllättäen tutustuttiin kaikkiin muihin paitsi pyöräilyosastoon. Paitsi käytiin katsomassa pyöräilyhousuja. Niissä on pehmusteet! Aamulla ihmeteltiin kauppahallin kalavalikoimaa (haisee pahalta). Yksi kala näytti ihan kravaatilta :o Äsken syötiin illalliseksi miekkakalaa, joka kuulostaa paremmalta kun maistuu.. Tästä päivästä ei ole paljoa kerrottavaa, mutta seuraavat kaksi päivää seikkaillaan skootterilla ympäri saarta. PS. Juho meinasi äsken mokata, se tilasi tuplana seuraavat drinkit.. Kuut inklish! Saa nähä, monta sieltä sitten pöytään pamahtaa..

Vielä muutama sananen tiistaista, nyt kun olen vihdoin toipunut nöyryytyksestä keilahallilla. Tämä paljolti sen ansiosta, että pääsin nöyryyttämään Elsiä sanapelissä :) .

Tiistai oli tosiaan sellainen " ei tehdä mitään päivä". Paitsi shoppaillaan ja kävellään puistoissa. Kuulostaa helpommalta, mitä oikeastaan on.

Kaupoista on hyvä mainita Decathlon, saaren suurin urheilukauppa. Täältä molemmat löydettiin halpoja vaatteita (toivottavasti myös hyviä). Ostin mm. sateen ja tuulen pitävän takin 40 eurolla! Ponta Delgadan puistot puolestaan olivat vihreitä ja sopivat erityisesti "honey moonia" viettäville pariskunnille =). Päivä oli rentouttava ja tästä on hyvä jatkaa skootteri retkiin!

Pikkusen kokone risteilijä pamautti satamaan

" Ota musta kuva kun mä meen tonne "   " Ota kuva kun mä seison tässä " 

" Mikä tää on? "

Mun takapihalta!

Käytiin jossain kasvihuoneessa ihmettelemässä

Alkuvarmuuden jälkeen hermot petti...

Alkuhapuilun jälkeen pisteitä ropisi!

nnami <3

Seikkailua Azoreilla! Päivät 1-2/8

Varattiin syysloman jatkeeksi Juhon kanssa extempore reissu viikon varotusajalla. Kohteena Ponta Delgada Azoreilla, mistä ei kumpikaan tiedetty juuri mitään. Matkaan lähdettiin siis vähän seikkailumielessä, katsomaan mitä siellä määränpäässä sitten onkaan.. Reissun aikana kirjoteltiin vuorotellen tapahtumia päiväkirjamaisesti. Blogiin tekstejä tulee muutama päivä kerrallaan, muuten venyisi kilometriksi.

LAUANTAI 26.10

Lauantai on aivan liian pitkä päivä. Kello on nyt puoli kymmenen illalla, nykyistä aikaa. Suomessa se olisi jo puoli 12. Tavallinen lauantai-ilta siis: on myöhä ja viini maistuu hyvältä. Ainoa ”ongelma” on, että ollaan tunnin-kahden unilla oltu hereillä yli 20 tuntia! Tähän lauantaihin on mahtunut paljon!

Aamu alkoi Suomen aikaan noin 3:00 am herätyksellä ja pimeällä aamubussilla Helsinki-Vantaalle. Check-in jonossa huomattiin matkustajien keski-iän olevan aika paljon. Onneksi lentokapteenimme oli selvästi tuoreempaa sorttia, tai ainakin huumorin perusteella. Lento oli myöhässä jo  Helsingistä lähtiessä, mutta kapteeni sai siitä vitsiä väännettyä. Oli kulemma surkea sää kohteessa, eikä edes tietoa laskeutumismahdollisuuksista. Lentoon noustiin heiluvin siivin ilman varmuutta määränpäästä. Lopulta laskeuduttiin kuitenkin suht ajallaan Ponta Delgadaan sumupilvien läpi. Näkyvyys ei todella ollut laskeutumiseen vaadittua 1000metriä!

Haluan aluksi huomauttaa, että Elsi herätti minut kaksi minuuttia liian aikasin, mistä olen hyvin pahoillani. Tosi surkee loman aloitus siis. Kaiken lisäksi kohteemme on täysin pilvessä ja täynnä mummoja nii jee! Onneksi täällä on feed the fish- piste ja ilmaista viintä. Uima-allas vaikuttaa myös kivalta ja kylpyammeeseen mahtuu kaksi.. Ehkä on siis vielä toivoa!

LUSMU!  VALITTAJA!
Okei, löydettiin kohteesta hotelli, löydettiin ruokaa, löydettiin tervetulotilaisuuteen mummojen sekaan. Juho meinasi nukahtaa sinne ja opas puhui kuin pikkulapsille: ”retkellä täytyy sitten kävellä.. ”. Eihän?!? Syömisen ja tervetulon jälkeen lähettiin ettii taas ruokapaikkaa (ja pyörävuokraamoa), mutta miten kävikään; löydettiin oppaan mainostama kaupungin korkein talo eli ostoskeskus ja sieltä sitten feed a fish kalalammikko… Sitten löydettiin ulkoilmateatteri ja pyörävuokraamo.  Päivän tavoitteet saavutettu, mutta oho, osuttiin vahingossa viininmaistelumessuille. Ei me siihenkään joukkoon ihan kuuluttu, mutta yritettiin kovasti näyttää siltä että keskusteltaisiin viinien mauista.

Mulla on oikeus vähän valittaa, jos olen nukkunut kaksi tuntia 58 minuuttia viimeisestä 38 tunnista. Mutta silti päivä oli mun mielestä kiva ja Elsi kaunis… täh? Feed the fish kalalammikko oli ihan huippu siinä sai ostaa purkkapallokoneesta eurolla kaloille ruokaa ja sitten ruokkia kaloja! Mä oon siis selvästi kalaihminen, ehkä ostan akvaarion kun pääsen täältä. Huomisesta ei tiedetä vielä paljoa. Kokeillaan kaikkea kivaa ja katsotaan mitä eteen tulee. Vuorille olisi kiva päästä, mutta uima-allas on ihan ehdoton. Molemmat odotetaan myös paljon huomiselta aamupalalta. Oikeestaan siinä ratkaistaan onko tää paikka hyvä vai ei… karua. Nyt nukkumaan. Ei kun kolmen euron viinipullo ei ole vielä tyhjä! Ja meillä on makkaraa!! Mustaa makkaraa! .... Öitä!

Feed The Fish

mmmmm

hyvää ;)

Satama illalla

PILVINEN SUNNUNTAI

Aamu valkeni kirkkaana kun Elsi nousi ylös klo 7:00. Kun Juho heräsi, oli kaikki taas harmaata. Kaiken kuitenkin voi pelastaa hotellin aamupala. Täällä se ei ole mikään mestariteos, mutta sisältää kuitenkin munakokkelia, nakkia ja pekonia, eli kaiken oleellisen. Muuten aamu alkoi pyörien vuokraukselle ja triathlon miehen trikoiden ihastelulla.

Oikeestaan siellä aamupalalla ei edes ollut pekonia, mutta pyörät me saatiin vuokrattua. Juho tosin hajoitti omansa alle 300 metrin matkalla, eikä sitä voinut edes korjata. Ensimmäinen pitstop fillareilla oli ostoskeskuksen superhypermarketti, josta ostettiin vähän evästä mukaan leppoisaa sunnuntaipyöräilyä varten. Tässä vaiheessa toisella meistä oli jo paita ihan hiestä märkä… Onneksi suunnistustaidot  on molemmilla hyvät, eikä pahasti harhailtu päivän aikana kuin kaupungeissa, sillä noita saaren ylämäkiä ei turhaan poljeta. Mentiin ekaksi suuntana jokin kansallispuisto, ja sinne oli todella pelkkää ylämäkeä!

Kansallispuiston nimi oli Pinhal da Paz ja matkalla sinne näimme paljon lehmiä. Täällä lehmät ovat ihan vapaina laitumella, yleensä kuitenkin aidatulla alueella. Nähtiin myös mies pyssyn kanssa, oli ilmeisesti metsästämässä jotain. Elsi pelkäsi näitä kaikkia…. Kansallispuistossa oli yllättäen paljon puita ja kasveja. Ehkä mielenkiintoisinta oli nähdä bambuja. Mielestäni oli myös hyvä suoritus ettemme eksyneet puistoon. Siitä alkoikin sitten pitkä alamäki.

Jos ylämäessä oli saatu takapuoli ja reidet jumiin, niin alamäessä puutui kädet ja alkoi pelottamaan. Pelko johtui siitä, että alamäki jatkui kilometri toisensa jälkeen ja ainoa tie takaisin kotiin on mennä ylöspäin. Alamäen jälkeen tupsahdimme muutamaan pieneen kylään, nälkä oli kova ja ruokapaikkaa sai todella etsiä. Maisemat oli hienot: aalto löi kallioihin. Juholla tosin oli jo niin kova nälkä, että ei tainnut maisemat lämmittää. Löydettiin onneksi jokin rantasnack- paikka ja saatiin pizzaa. Jäätiin vielä hetkeksi ihailemaan aaltoja ennen karmivaa matkaa takaisin. Oltiin myös hieman hukassa, eikä paikalliset osanneet juurikaan englantia tai edes näyttää kartalta sijaintia. Onneksi yksi nainen osasi lopulta ohjeistaa meitä: ”turn left and only up”. Ohje oli selkeä ja only up meinasi taas monen kilometrin nousua. Mäki vaan jatkui ja jatkui. Voittajaolo tuli vasta kun tie tasaantui, poljettiin kukkien keskellä ja Juho hyytyi jossain taaempana. Ilta alkoi hämärtyä, mutta alamäki alkoi pian ja kesti aina hotellille saakka! Mentiin suoraan ansaitusti poreammeeseen ja saunomaan. Illallispaikan etsimisen oli taas pientä harhailua (ravintolat ei todella halua erottua katukuvasta). Päädyttiin pieneen paikallisten täyttämään ravintolaan, mistä saatiin maukasta lihaa. Ruokajuomaksi tyhjeni sujuvasti roseviinipullo ja molempien silmät painoi vähintään tonnin.

Päivän ajatukset:

     Miksi satula on kivulias?

       Voiko lehmällä olla korkeanpaikankammo?

       Miksi joku haluaa asua 5km mäen yläpäässä?

      Ymmärrys siitä, miksi paikalliset ei juurikaan pyöräile-

      Miten täällä saa pyykit kuiviksi?

    Kuka käy lypsämässä huipuilla oleilevat lehmät?

       Kuinka paljon reisiin mahtuu maitohappoa?

kisu <3

maisemaa matkan varrelta, melkeen ylhäällä !

Juho yritti puhua näille, mut ne vaan tuijotti :(

Luonnonpuistosta 

habahaba

Kalastajat kalliolla

meri <3

Näillä lehmillä ei ainakaan ollu korkeenpaikankammoa!

Koskee

Hartioihin sattuu, jalat on ihan muussina, selkä on täysin jumissa ja aivot liplattaa omaa tahtiaan. Perus perjantai alkuillan fiilikset täällä siis! Viimesenä kolmena viikkona tosiaan näillä on menty. Taas koskee.


Kaksi viikkoa sitten oltiin outdoorporukan kanssa  BOULDEROIMASSA torstai ja perjantai. Aloteltiin ekaks sisällä, kiivettiin ensin helppoja reittejä ja hypittiin seinältä alas. Alkutuntuman jälkeen tehtiin muutamia erilaisia harjoituksia: silmät kiinni ylös kaverin opastuksella ja 360astetta ympäri seinällä. Lopuks päästiin kokeileen eri vaikeusasteisia reittejä, ja kyllä muuten ärsytti jos ei jotain kohtaa päässyt syystä tai toisesta. Jäi vähän kaiveleen esimerkiks yks tietty kulmareitti.... Perjantaina me sitten lähettiin ulos kiville kiipeemään. Ekaks vähän hirvitti ajatus siitä, että kun sieltä tippuu niin ei tosiaan ole mitään valjaita. Kaveri vaan ohjaa putoamista, jotta toivottavasti tippuu patjalle eikä siitä ohi. Ekalla reitillä onnistuinkin loistavasti raahautumaan alas kalliota pitkin kun joku minimini kide mun jalan alta halkes. Pari naarmua sääriin ja seuraavaa reittiä yrittämään. Homma oli ihan jees, mutta ei kyllä ihan mun juttu.

Viikko sitten jatkettiin kiipeilyllä, vuorossa oli KÖYSIKIIPEILY ! Ensimmäisenä harjoteltiin solmujen tekoa, ja kalliolle kun päästiin, niin ekana tultiin niillä omatekemillä solmuilla sieltä alas. Pakko myöntää että hieman jännitti, ja mietti useempaan otteeseen että onhan ne solmut varmasti kunnossa ja valjaat kunnolla kiinni. Alas mentiin muutama kerta, jonka jälkeen lähettiin harjottelemaan kiipeämistä ylös ja erityisesti varmistamista. Kädet oli ekan päivän jälkeen aika hapoilla, eikä jaloissakaan tuntunut olevan paljoa jälellä. Illalla kuitenkin kauden eka harkkamatsi, jonka jakso just ja just kunnialla läpi. Perjantaina oli aamulla todella jumi olo, mutta isommat kalliot odotti meitä hollolan suunnalla. Nää olikin tosiaan hieman isompia, perjantai 13.päivä ja jälleen solmuja kaverin valjaisiin ja hep ylöspäin. Ei siitä mun osalta mitään tullu, koska jalat ei kantanu yhtään ! Varmistusta onneks pysty hyvin tekemään. Tai no hyvin ja hyvin, lensin mä siihen kallioon kertaalleen kun kiipeejä tippu vauhdilla alaspäitte.

Köysikiipeily, tahtoo lisää, heti !!

KOSKIMELONTA
Tällä viikolla olikin vähän extremempää ja täysin uutta outdoorkokemusta tarjolla: me lähettiin KOSKEEN. Sairaan makee reissu ja alusta alkaen nauratti kovasti.

Eli lähdettiin jo keskiviikkona Ahviolle (siis minne?) jonnekkin pikkuruiselle vanhalle koululle laittamaan kajakkeja valmiiksi. Ekan kerran kun omaani tunkeuduin, niin tuntu kyllä todella ahtaalta normaaleihin kajakkeihin verrattuna. Vesille päästiin sitten torstai aamuna, kun eka oltiin saatu kiskottua päälle märkkäri, takki, kelluntaliivi, hinausköysi ja päähän tietty henkivakuutus eli lätkäkypärä. Ainiin oli meillä tietty myös ne hameet, eli aukkopeitteet. Suoraan ku jostakin muotilehdestä. Vesille kun mentiin, niin yllättäen tää pikku kajakki oli sairaan kiikkerä. Harjoteltiin sitten ihan eteenpäin menemistä ja kallistuksia, jotta päästiin ees lähelle koskea melomaan. 

Ekat kosketukset koskeen oli tosi jännittäviä. Pikkuvirta tuntu vievän ihan miten sattuu, kun noi kaikki ohjeet (kallistukset...) ei tuntunukkaan ihan niin helpoilta. Noh kaatumisilta mä ainakin selvisin. Kunnes tuli iltapäivän toinen melontaosuus ja vähän vaikeemmat harjotukset. "Joo tuolta vähän ylempää vaan rikot sen virran rajan, muista kallistaa ja melo kunnolla että pääset sinne isompaan virtaan."  Jotain tais puuttua, ja löysin itteni nopeesti sieltä pinnan väärältä puolelta. Kylmää, märkää ja taisin käydä siinä alaspäin ajautuessa istumassa jonkun kiven päällä, tietty vielä täysin oppien vastaisessa laskuasennossa. Reskutus olikin sitten täysin koomista, tosin siitä tais tulla loistava "ei näin"- opetusvideo. Nauratti ihan hirveesti ja meni aika kauan ennenkun onnistuneesti möngin takasin kajakkiin. Oon kyllä niin paljon parempi pelastamaan jonkun toisen sieltä vedestä, kun ite pelastautumaan.... 

Päästiin kokeilemaan myös ylöspäin melomista enemmänkin. Jotain kivien linjoja piti kattoa ja sitten vaan meloa sairaasti eteenpäin, kunnes ei pysty enää tekemään mitään ja antaa valua vaan jostain alas. En mä kyllä muista noista ohjeista muuta kun että kiveä piti rakastaa, antaa sille hali. Eilen ehdittiin vielä kantaa paatteja hieman ylemmäs, ja lasketella sieltä sitten alas. Ihankun särkkiksen tukkijoessa! mitään ei tarvinnu tehdä, kunhan vaan uskals antaa virran viedä.

Tänään sitten tultiin niitä vähän isompia (silti pieniä) koskenpätkiä alas. Eka lasku meni ihan hyvin. Pieni epätoivo iski kyllä kun katoin että edellä menijät menee siististi keula alaspäin, ja jostain syystä mä olin siellä kuohujen keskellä poikittain. Olin varma että kaadun, mutta jotenkin sain sen pysyyn pystyssä !! Seuraavaan laskuun saatiin vähän enemmän ohjeita miten semmosesta vähän isommasta kuohuaaltostopparipöhöstä mennään läpi. En mä kyllä mitään ohjeita enään muistanu tai ymmärtäny tehdä ainakaan niiden mukaisesti. Se iso aaltopöhö vaan tuli ja sitten olinki jo selälläni siellä pyörteissä. Rupes kyl kamalasti naurattan, koska kun katoin sitte taakke hetiku olin taistellu itteni pintaan ja kajakin syliin, nii sieltä seuraavaki oli JÄLLEEN kerran nurin! Pikaset reskutukset ja siirryttiin suosiolla toiseen virtaan pelleilemään. Tosin jäi seki leikki lyhyeks koska samainen taituri kaatukin ennenku päästiin ees virran läpi paikalle mihin oltiin menossa. Eei siitä tullu sitte mitää taas, hinasin sen paattia ja juutuin köyden kans kivikkoon.. 

Tämmösissä me mentiin vaan!! (KUVA: http://www.yourlapland.com/ihmisen-luonto/files/2013/06/DSC_0640.jpg)
Voi kyllä olla, että oli pikkusen pienempiä ;)

Se siitä melonnasta!

Outdoor kurssi jatkuuki sitte lokakuun puolella merimelonnalla.

Sillon saattaa olla jo aika vilu.. hyyyi!

Kamalan ihana paluu kouluun: LOT12 Syysretki!

Viime viikonloppu meni aikalailla viimeisten tarvittavien varusteiden ostamisessa ja rinkkaa pakkaillessa. Liikunnanohjaajien toinen vuosikurssi alkoi maanantaina perinteiseen tapaan viiden päivän mittaisella syysretkellä. Retkestä tiedettiin etukäteen varustelista, kulkutavat sekä pieniä huhuja vaelluksen tapahtumista. Edellisviikko meni mun osalta pienen epävarmuuden merkeissä, en millään olisi halunnut jättää treenejä viikoksi ja lähteä metsään rämpimään. Helpolta ei myöskään tuntunut jättää viimoisia keskeneräsiä kesäopintoja viikoksi lojumaan, kun tiesi että palatessa kiire on entistä kovempi.

Kuitenkin maanantai aamulla heräsin yllättävän virkeenä viideltä muutaman tunnin unien jälkeen. Sitten eikun vaan rinkkaa selkään ja melontakamakassia syliin ja matkaan kohti juna-aseman bussipysäkkiä mistä kyydillä koulun suuntaan. Puol seittemän aikaan koko luokka (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) seisoskeli koulurakennuksen edessä kuka vähän enemmän ja kuka vähän vähemmän unisen näkösenä. Ryhmät meille oli jaettu jo etukäteen, osa heivattiin Mainiemeen melomaan ja meidän puolikas jatko matkaa Evolle. Siellä sitten rinkkaan vähän lisää painoa; erätoveri, trangia ja sinoli. Voi elämä kuin paljon se rinkka painokaan. Sopivasti siinä aamutuimaan alko pikkusen satamaan ja lähdettiin vaellusryhmä kerrallaan kohti ensimmäistä rastia. Pakko kyllä myöntää, mutta en oo täysin varma mikä päivän rasteista oli edes ensimmäinen. Mahdollisesti se oli rasti, jossa yhden ryhmän jäsenen silmät sidottiin ja muut opasti sokkoa metsässä kulkevien narujen välistä. Tämän rastin jälkeen me ainakin pidettiin kahvitauko, koska matka ensimmäiselle rastille oli ollut todella ankeeta peräperässä hiljaa kävelemistä. Kyllä siinä aamutuimaan mietti, että mitenhän tästä viikosta selviää hengissä. Illemmalla, joskus kuuden pintaan, meidän ryhmä pääsi viimeiselle rastipisteelle. Siihen mennessä oltiin ehkä eksytty muutamasti, tarvottu suolla, hypitty purojen yli ja syöty maukkaita pussiruokia. Luultiin kovasti, että viimoinen rasti on yöpaikka. Eipäs ollutkaan. Rastinpitäjä ilmoitti että vaatetta pois, kamoja pressun sisään mahdollisimman hyvin ja uimalla siitä vastarannalle. Matka ei onneks ollut pitkä, mutta pirun kylmää se vesi ainakin oli. Ei tuntunut mukavalta ajatukselta, ei tuntunut mukavalta ylitykseltä, mutta kun kamat ei kastunut ja sai kuivaa päälle niin alko tuntuu ihan voittajalta! Me selvittiin ekan päivän vaelluksesta kunnialla!



Tiistai aamuna herättiin sitten suht hyvin nukutun yön jälkeen. Unitunteja ei kovinmontaa kertynyt, mutta laavussa oli ainakin lämmintä nukkua. Siinä sitten pari tuntia hujahti aamupalaa tehdessä ja rinkan pakkaamisessa uudelleen. Ja eikun uudelleen rinkka selkään ja tarpomaan. Ei kyllä yhtään ois huvittanut sitä rinkkaa selkään heittää, kun kyljet oli niin kosketusarat, että jo housujen vetäminen jalkaan sattui aivan sairaana. Onneksi tokana päivänä meno oli hieman chillimpää. Heti ekan rastin jälkeen pidettiin reilusti yli tunnin kahvitauko, ihan muuten vaan. Rastejakaan ei ollut niin montaa, hieman kasattiin palapeliä ja haettiin ketjuna vettä trangiaan. Uudella yöpaikalla pystyteltiin erätovereita (pressuja) puiden väliin, peseydyttiin kylmässä vedessä, syötiin lisää ruokaa ja oltiin tietokilpailua. Erätovetiyö vähän jännitti, vaikka mun ja Jennan toveri oli aivan loistokkaan mahtava. Yö oli joksenkin tuskanen; makuupussissa oli hiostava olla, mutta koska hyttyset, sinne piti kapaloitua täysin kokonaan.

Keskiviikkoa olin ainakin henkilökohtaisesti odottanut eniten, sillä päästiin vaihtamaan osuuksilta toisille. Loppuviikon meidän porukka vietti sitten kanooteilla, eli kajakilla ja inkkareilla meloen. Ensimmäisenä luvassa oli vesiexitti, joka tais montaa jännittää kovasti. Eihän siinä mitään pahaa ollut, muutakun jälleen se jäätävän kylmä vesi. Jossain vaiheessa päivää valittiin porukasta päivänjohtaja, suunnistajat ja ympäristövastaava. Niin vaan se nakki napsahti, ja musta tuli rouva päivänjohtaja. Tehtävänä oli siis pitää porukka kasassa ja ajantasalla mitä tapahtuu. Illemmalla päästiin vihdoin kajakeilla matkaan, ja kyllä se oli luxusta.Vesillä huutelin porukalle lähinnä , että ei saa hajoilla tai että perä jää.  Melottiin siis pitkin Päijännettä ja mentiin johkin saareen yöksi. Luksuta oli myös tokan osuuden teltat, tuntu kun ois päässyt vähintään johkin viidentähden hotelliin! Porukka oli tähänmennessä hajotettu vielä puolta pienempään, ja ainakin meidän saarella ilta meni rauhallisesti nuotiolla rupatellen. Iltapiirissä sain määrätä seuraavalle päivälle päivänjohtajan, ja valkkasin siitä vierestä erään aikuisopiskelijan.

Torstaina jatkettiin kajakeilla matkaa. Onneksi homma ei ollut pelkkää eteenpäin melomista, vaan matkalla retken vetäjät eli kolmosluokkalaiset opettivat meille erilaisia melontatekniikoita. Opetus oli laadukasta ja kaikille tuli takuuvarmasti uusia juttuja ja hyviä vinkkejä. Pääsin myös kokeilemaan hinaamista, koska niin halusin. Aluksi ei tuntunut yhtään rankemmalta, pysty jopa paremmin keskittymään oikeeseen melontatekniikkaan. Jonkun ajan päästä huomas todenteolla, että heti jos lähti niinsanotusti käsillä vetämään, niin ois kyllä alkanut hapottaan pahasti. Lounaalle me rantauduttiin kanoottiporukan kanssa samaan saareen, sillä edessä oli paattien vaihto. Mun puolesta kajakkiosuus ois saanut kestää vaikka koko viikon, kun ei noi inkkarit kovasti nappaa. Onneks ennen vaihtoa päästiin vielä puljaileen. Meni ehkä kolme sekuntia kun mietin, että haluunko lähtee temppuileen, vai jäänkö rannalle ja pysyn kuivana. Eikun biksuu päälle ja takasin tyhjennettyyn kajakkiin. Ensin harjoteltiin ittensä nostamista kaverin keulan avulla takasin pystyyn, mutta ei mulla siihen keskittyminen riittänyt, vaan tasapainoilu kajakin päällä alko tuntua houkuttelevammalta. Niin mä sitten eka nousin aukolle seisomaan, jonka jälkeen päätin, että mä en lopeta ennenkun seison kannen päällä. No, siinä sitten tiputtiin veteen ja kavuttiin takasin ainakin parikymmentä kertaa. Loppujen lopuks mä kuitenkin tosiaan pysyin pystyssä sielä kannella, ja sain sitä vielä pomputeltua eteenpäinkin! Sairaan siistii!! Tiiän mitä teen mökillä enskesänä ;)


Temppuilun jälkeen lähettiin sitten opettelemaan eteenpäinmenemistä niillä inkkareilla. Päästiin ehkä vähänmatkaa rannasta, kun yhtäkkii järvelle nous armoton sadekuuro. Yhet jäikin vähän jumiin aallokkoon kanootilla, mutta kakkoset kävi sitten hinaamassa turvaan. Pelattiin myös ultimatea niillä kanooteilla, oli kyllä hauskaa sekin! Tän jälkeen mentiin takasin samaan saareen ja syötiin päivällinen. Seuraava kokoontuminen oli vasta puol ysin aikaan, jollon saatiin tietää, että takasin Mainiemeen(7km) lähetään melomaan yötä vasten. Pikkusen alko jännittään, kun mä jo siinävaiheessa pidin mun kaikkia vaatteita päällä, ja melkeen tärisin kylmästä. Eipä siinä sitten paljoo auttanut ruikuttaa, kamat tynnyriin, karkkia taskuun ja vesille joskus klo 23 aikoihin. Pimeetä oli, mutta täyskuu valas meijän matkaa upeesti. Matkalla nähtiin myös revontulia! En todellakaan odottanu näkeväni niitä näin etelässä. Hienosti meijän suunnistajat ohjasti pienen kanoottiporukan pimeellä Päijänteellä turvallisesti Mainiemeen. Teltat pystyyn, ja nopeesti alko kuorsaus kuulumaan vierestä.

Perjantai aamu oli upea. Yöllä olin palellut ekaakertaa matkan aikana todenteolla. Oma vika tais sekin olla, mitäs unohdin puolmärät vaellussukat jalkaan kun aloin nukkumaan. Ihanaa kyllä oli sitten lämmitellä aamuaurungossa ja tehdä laiturilla aamupalaa. Ohjelmassa meillä oli enään kanoottien pesua, pakkaamista ja porinapiirejä. Otettiin arskaa ja odoteltiin bussia meitä hakemaan. Oli kyllä hienoa päästä Vierulle ja autolla kohti kotia. Ekana mä lähinkin suoraan tohon minisiwaan, vaikka eka katoinkin peilistä itteeni että ei herrajestas voinkoha mä ees mennä. Nälkä kuitenkin voitti. Sen jälkeen taisin olla varmaan puoltuntia suihkussa, ihan vaan siks että voin niin tehdä. 


Oli jännä huomata, kuinka kaikki stressi ja kiire unohtu siellä metsässä. Tavallaan kokoaika me jotain tehtiin, mutta ei se silti tuntunut niin tekemiseltä. Heti kun pääsin kotio, alko päässä pyörimään sataviis asiaa mitä mun täytyy tehdä ja missä järkässä ja apua nyt on kiire. Vaikka oikeesti mulla ei ees ollut kiire mihkään. Illalla olinkin sitten ihan loppu, mutta 12tunnin unet virkisti kovasti, ja nyt kulkee jo ajatuskin paljon paremmin!

Reissun tapahtumia ja fiiliksiä on mahoton saada lyhyeks tekstiks. Asioita ois ollut vaikka kuin sairaasti. Jälkeenpäin matkaa miettiessä oli kyllä mahtava reissu! Ihan sika hieno tapa palata "takaisin koulunpenkille". Ei tuntunut yhtään koululta, enemmän oikeesti joltai lomamatkalta! Paljon puhuttu kipinä ainakin melontaan kasvo entisestään, ja odotan innolla outdoorkurssin merimelontareissua sekä koskimelontaa.

Kohta pitäis pistää taas kamaa kassiin, ja tehdä pieni etelänmatka Keravalle. Maanantaina sitten onkin se arkeen palaaminen, kun joutuu oikeesti sinne koulun penkille istahtamaan. Onneks illalla sentään pääsee reeneihin.

Ei voi muuta sanoa kun ISO KIITOS kaikille reissussa mukana olleille ja myös järjestäville kolmosille!
Tätä reissua muistellaan vielä pitkään hyvässä mielessä, vaikka välillä meinas epätoivo iskeä.

Ekan rastin maisemia

Kahvitauko

Heidin ja Iidan gourmet ruoka: spagetti joka vähän liisteröity yhteen.

Tarpomista polkuja pitkin

Jee vaeltaminen on kivaa! Pieni etukeno että pysy pystyssä..

Tokanpäivän kahvitauolta

Siellä melkeen näkyis erätoverikylä

Kyllä kelpas

We only have one life

Lauantai aamuna Lahden satamassa keski-iän paremmalla puolella olevat miehet istuvat varjoisalla kahvilan terassilla. Kello on yli kahdeksan ja miesten seuraan  liittyy yksi ystävä lisää toivottaen aurinkoista huomenta kaikille. Tervehdys on niin täynnä iloa, että hymy tulee huulille, vaikkei mies minua tarkoitakaan. Kuljen terassin ohi ja valitsen kahvilan, jonka terassille paistaa aurinko edes hieman. Jonossa minua ennen on kahvilan ensimmäiset asiakkaat. Jälleen kaksi hieman vanhempaa miestä. Miehet kaatavat itselleen kahvia, ja yllätykseksi kaatavat minunkin kupin täyteen kysymättä. Tämän jälkeen he pyytävät myyjältä "niitä istumalla tehtyjä piirakoita". Harmi, ettei myyjä ole aivan kartalla miesten nimityksistä karjalanpiirakoille. Istuessani vielä varsin tyhjässä satamassa, tajuan että tätä se elämä on. Elämään kuuluu onnellisia hetkiä, onnellisia hetkiä yhdessä kavereiden kanssa, onnellisia hetkiä yksin, vain itselle. Aamuisen kävelyreissuni tarkoitus ei suinkaan ole kahvittelu satamassa, vaan lähdin räpsimään valokuvia aamuisesta Lahdesta. Kahvilasta poistuessa en kuitenkaan voi olla huomaamatta pientä tyttöä joka mököttää portailla kädet polvissa. Naispuolinen henkilö, ilmeisesti hänen äitinsä, huutelee tytölle kauempaa. Tyttö jupisee portailla itsekseen: "kaikki meni ihan pieleen, ei oo mitään leikkiä!". Kummallisia nuo pienten lasten murheet, on vasta aamu, ja kaikki on mennyt jo ihan pieleen. Voi kun omatkin murheet koskisivat leikkien puutetta, eikä suinkaan tekemättömien tehtävien ylitsepääsemätöntä määrää, niinkun se aina tuntuu menevän. Jatkan vielä matkaani takaisin pikkuveskun läpi, muutamia kuvia matkalla otellen. En edes muista, millon olisin viimeksi käynyt valokuvaamassa. Rentouttavaa, valokuvaamisen ajaksi onnistuu aina unohtamaan täysin muut asiat.

Oma kesäni on mennyt pääosin työharjoitteluissa sekä verkkokurssien tekemisessä. Harvassa ovat hetket, jotka muistuttavat oikeata kesälomaa. Viikko sitten kävin poikien kanssa Virossa. Luultavasti kesälomani paras päivä, ainakin hauskin :)  

Matkan jälkeen viikko onkin taas mennyt nopeasti, päivät tosiaankin koostuvat erilaisten esseiden tekemisestä, harjoitustehtävien rustaamisesta sekä kirjojen lukemisesta. Välissä ehtii onneksi hyvin käydä salilla, eikä aamulla ole pakko herätä aikasin tekemään.

Kesälomaa on jäljellä vielä kolme viikkoa. Ensi viikon tavoitteena on saada ainakin kaksi kurssikokonaisuutta valmiiksi, toinen on ainakin pakko saada tehtyä. Seuraava viikko meneekin salibandyleiriä ohjatessa täälä Lahdessa. Viimeiselle lomaviikolle ei ole vielä kummoisempia suunnitelmia, toivottavasti ei ainakaan tehtävistä tarvitsisi enään kummemmin stressata!

Koulu meillä alkaakin viikon mittaisella melonta/vaellus leirillä. 

Jännää!

Nobody’s gonna hold me down 
Ya gotta understand
We only have one life
I keep my feet upon the ground
I gotta realise
We only have one life
We’re gonna make it
Yes we’ve gotta make it work

madcon- one life

Kesän aikana olen lukenut Markku Ojasen hyvinvoinnin käsikirjan. Teos kuuluu erään verkkokurssini oppimateriaaliin, enkä aluksi tarttunut kirjaan mitenkään innosta puhkuen. Nyt kirjan useempaan otteeseen läpi kahlanneena voin rehellisesti sanoa ennakkoon humpuukimaisen teoksen olleen hyvä ja todellakin lukemisen arvoinen. Kirjassa on tiiviiseen kahteensataan sivuun ahdettu tutkittua tietoa mielialaa kohottavista, hyvinvointia edistävistä ja onnellisuutta lisäävistä tekijöistä. Useimmat asiat ovat toki itsestään selvyyksiä: syöminen kohottaa mielialaa ja sosiaalinen verkosto on tärkeä.

Kirjassa käsitellään myös hieman moniselitteisempiä aiheita, se muun muassa määrittelee  onnellisuuden eri muotoja. Kirjan mukaan onnellisuudella on kolme eri ilmenemistapaa: hyvä päivä, euforia ja onnellinen elämä. Hyvä päivä, tai hyvä hetki, koostuu pienistä nautinnoista jotka ovat toistettavia. Hyvä päivä tuntuu kivalta, mutta nämä hyvät asiat unohtuvat nopeasti. Euforiaa puolestaan on voimakkaampi tapahtuma, johon liittyy usein riskejä tai haavottuvaisuuden kokemus. Euforiaa voi hakea uskonnosta, huumeista, juhlista tai vaikka urheilutapahtumista. Sen saavuttaminen on vaikeaa, sen kesto on lyhyttä ja mitä useammin sen kokee, sitä laimeammaksi se muuttuu. Onnellinen elämä puolestaan vaatii paljon haastavaakin työtä. opiskelua, surua, hoivaamista, tavoitteita. Onnellinen elämä häiritsee euforiaa ja hyviä päiviä. Tietenkään hyvät päivät eivät onnellista elämää pilaa, kunhan muistaa tehdä myös työtä oman elämänsä eteen.

Jennifer Hecht, sama nainen joka jakoi nuo onnellisuuden muodot, tiivistää myös vuosituhansien aikana annetut onnellisuuden ohjeet neljään pääkohtaan. Ensimmäinen on tunne itsesi. Se perustuu Sokrateksen hyveiden mukaiseen elämään ja tuntemisen tavoitteena on paremmaksi ihmiseksi tuleminen. Toinen ohje on hillitse halusi, jota filosofit ja teologit ovat korostaneet aina. Arkielämässä halut ovat usein tulevien tavoitteiden kanssa ristiriidassa. Vaikka huomenna olisi tärkeä päivä, usein voi huomata valvovansa liian myöhään, koska on jotain hauskaa tekemistä. Suurimpia halujen lähteitä ovat ruoka, alkoholi, seksi, kosto, rikkaus, tavara ja maine. Ne ovat kuitenkin usein kyltymättömiä hetkellisen onnen tai euforian lähteitä. Halujen hillintään tärkein keino on oppia sanomaan "ei" ... "ei enään". Kolmas ohje on ota omasi tai pehmeämmin sanottuna carpe diem - tartu hetkeen. Se tiivistää yksinkertaisesti ajatuksen hetkessä elämisestä ja tilaisuuksien hyväksi käyttämisestä.Viimeinen Hechtin ohjeista on muista kuolevaisuutesi. 

Kirjan asiosta on mahdoton tiivistää mitään loistavaa lyhyttä kokonaisuutta. Onneksi lukupäiväkirjan mitta saa olla aika pitkä, muuten tulisi ongelmia. Kirjoittaminen tosin on todella vaikeaa, välillä tekstiä soljuu word-tiedostoon kovalla tahdilla, välillä deletoin pitkiäkin pätkiä, ja välillä istun vaan tuijottamassa näyttöä. Ei ole ihan niin helppoa, kuin kuvittelin. Lukioaikoina esseiden ja muiden koulutehtävien kirjottaminen oli paljon helpompaa, kun sitä teki jatkuvasti!

Kuvia aamuiselta kävelyreissulta

Pikkuveskun vesiurut.

Pikkuveskua

Osa sorsista nukkui vielä aamutuimaan

Osalla oli heti aamusta vauhti päällä!

Pikkuveskun ja sataman väliltä näkymää Vesijärvelle. Tuolla ois hieno asua!

Lahden satama

Pikkupaatti ja kaukoputkimies

Lahden radiomastot

Hyi, pelottava

Tää pieni oli söppänä <3

Eli jos joku ei vielä ymmärtänyt:

elämä on ihanaa,
elämä on kivaa,
elämä on tehty elettäväksi!

We only have one life.

ÄSÄSCEE, eli Stadium Sports Camp!

Herään aamulla puol kasilta osittain herätyskelloon, osittain jäätävään kylmyyteen.

Nousen ylös ja lähen vaeltamaan pimeässä messuhallissa kohti suihkukäytäviä.

Käytävään päästyäni silmät ovat jo puoliksi auenneet, en näe muuta kuin sumeaa seinää.

Vastaan juoksee pelle nauraen.

Että mitä?

Semmonen suht normaali aamu stadium sports campilla paikassa Tampereen Pirkkahalli!

Ennenkun kukaan ehtii kysyä, mitä mä täälä teen, niin tässä tulee vastaus.

Toista vuotta säbäohjaajana kahdella perättäisellä viikolla. Viime vuonna oli  Suomen ensimmäisen SSC ikinä, ja oli aikas mageeta. Tänä vuonna teen työharjottelupisteiks koko kaksviikkosen. Loistohomma!

Tänään on ollut vähän levotonta meininkiä! Koko yli 200 lapsen leiri heräsi jokseenkin samanaikaisesti kello kahdeksan ja suuntasi aamupalalle. 

Voi sitä ruuhkaa.. jonon lyhenemistä odotellessa olikin se muutama sekunti aikaa jakaa viisikymmentä lasta neljään tasaväkiseen olympialaisryhmään. Kahvit ja leivät naamaan, ja suunta ulkofudiskenttää. 20 joukkuetta kamppaili koko aamupäivän hupaisissa, ja osittain myös pitkästyttävissä lajeissa. Tehtävät testasivat lapsosten älyä, tiimityöskentelyä, kärsivällisyyttä ja nokkeluutta. Lajeista hauskimmat ohjaajan näkökulmasta olivat ehdottomasti köysikoritsydeemi (kuva alempana) sekä pallonetsintä sokkona. Lajien jälkeen sai juuri ja juuri activitytowniin hinkuville lapsille huudeltua seuraavan tapaamisajan. Jee, vapaa-aikaa! 

Pieni probleema kenties?

Tiimityötä

Vihanen lintu ja possu kävi moikkaileen tänäki vuonna! jeeee

Toivottavasti lapset ei nää linnusta painajaisia :(

Vapaa-ajalla leiriläiset riehuvat päivittäin ympäriinsä leirialueella. Jokapäiväiseen tekemistarjontaan kuuluu skedeilyä, BMXpyöräilyä, tramppaa, angrybirds-ammuntaa, kinect pelejä jnejne. Pelit pyörivät lähes jatkuvasti niin säbäkentillä kuin futiskentilläkin. Keskiviikko on leirin kivoin päivä.

Keskiviikkona ei ole harjoituksia.

Lapsilla on vapaa-aikaa, ohjaajat saavat lepoa. 

Kolmen edellisen päivän aikana ollaan reenattu. Ainakin säbäleiriläiset on tahkonut päivään kovaa reenimäärää. Huippuparhaat ohjaajat valmentaa lapsosia joka reeneissä kohti parempaa ja parempaa suoritusta. 
Onnistumisia on kiva katsella. Toisena hetkenä mailat tosin paiskaantuu välillä kentän pintaan, mutta ei se mitään, seuraavaan suoritukseen voi keskittyä paremmin. Viikkoon mahtuu vielä useat reenit. Nyt on vasta ehditty hiomaan perus pallonkäsittelyä, syöttöä ja laukomista. Peliosuudet tuntuu olevan aina reenien kohokohta... yllättäen. Yritetään me nuorille säbäreille opettaa myös alkulämpän ja loppuverkan tärkeyttä. Joissain liikkeissä tuntuu vaan, että kaikki neljä raajaa menee aivan eri suuntiin kuin mitä oli tarkoitus.

Vaikka reenejä on suht monta ja tahti on kova, silti sportscampin majoitusalueella ei ole hiljaisuuden jälkeen hiljaisuudesta tietoakaan. Hirveä supina käy vähintään kahteentoista asti yöllä, välillä jostain huoneesta kuuluu taputtelua tai laulamista. Mutta ei siitä sen enempää, tänään on säbäohjaajien yövalvonta. En kauheen innolla odota, mitä tämmösen hulluttelupäivän jälkeen oikein tapahtuu yöllä.. Kaikkia ohjaajia hieman ihmetyttää, ärsyttää ja myös naurattaa, kun joka ilta valojen sammuessa kymmenen jälkeen, kaikki lapset alkavat huutaa ja kirkua. Ei täälä hallissa sentään mitään haamuja vielä oo näkynyt.. voi pienet yli 11vuotiaat lapsukaiset. Sääliks käy jos niitä pelottaa!

Sumopainia

" Kaikki katsomaan söpöjä skedepoikia!! "

Työsuhde-etuna ollaan saatu hiuppuhienoja työvaatteita. Säbällä on tänäkin vuonna sponssina yllättäen asics. Kireät tuulihousut, vielä kireämmät paidat. Menee ihan vinksalleen kaikki koot... Ekana päivänä otin varmuuden vuoks teknisestä paidasta koon M. Sairaan makeen väriset, toinen on pinkki ja toinen vaaleenlimenvihreä! Laitoin sen sitten päälle ennen ekoja reenejä, ja voi sipuli mikä nakkikuori se oli mulle! Onneks en oo ainoa, jolle kyseiset paidat on aika fittejä. Toinen ääripää onkin sitten kaikkien ohjaajien yhteiset hihattomat CREW paidat. Otin varuulta pienimmän koon, eilen suihkun jälkeen yritin ekaa kertaa pukea sitä päälle. Ei siinä sillein mitään erikoista, kyllä se päälle mahtuu.... Tosin mahtuisin sinne paidan sisään kaks kertaa :). Asicsia näkyy myös kengissä, viimevuonna saatiin aikas rumat valkoset lenkkarit, mut tän vuoden mustapinkkisiniset on aika makeet, vaikkei ihan mitkään maailman parhaat juoksukengät taidakaan olla...

Mun ja Mintun asicskasa..

 Ja jottei joku nyt saa semmosta kuvaa, että tää työnteko on ihan vaan laiskottelua, niin kyllä me oikeesti joudutaan suunnittelemaan noita harjoituksiakin. Ratkottiin tossa eilen "sudokua" miten organisoidaan kuuden joukkueen pikkuturnaus, kun käytössä on kolme erikokoista kenttää. Vaatimuksina oli, että kaikki joukkueet pelaa toisiaan vastaan, ja saman määrän kaikilla kolmella eri kentällä. Meinas mennä hermot, mutta ollaan onneks niin superälykkäitä ;). 

Kelpaiskohan tuntisuunnitelmiksi kouluun? Ei.

 Piti ottaa tässä tekstin välissä jo hieman taukoa, rankkaa hommaa, ajatus ei kulkenut. 
Kävin testaamassa zorbapalloa, eli siis radalla juoksemista ison kumi-ilmapallon sisällä. Oli muuten aivan sairaan hauskaa. Ainoo vika, että meinasin jo ekassa mutkassa tippua reiän läpi ulkopuolelle. Opetin myös meijän tytöille samalla muutaman jonotusleikin: muumijaffaa ja läpsyä. Voi tulla ongelma saada ne nukkumaan illalla. Sori muut ohjaajat... mun moka!

Kohta alkaakin ilmeisesti Stadium Sports Camp TeamSprint. Voi kyllä olla, että kyseinen sanahirviö on jo alkanut ja loppunut. Hervotonta sössöttämistä koko päivä. 

Zorbaaa

Meininkii pallon sisästä!

Ei mulla hirveesti muuta kerrottavaa näin yleiseen jakoon taidakaan olla.. Huomenna leirillä vierailee viimeleirin tapaan hittiLitti, ja perjantaina taas discoillaan!
Lauantaina Lahteen käväseen, ja sunnuntaina sitten pirteenä alottamaan tokaa leiriviikkoa. Toivottavasti siis pirteenä.

TJ10 yötä 3viikon kesälomaan <3 Kai.