Seikkailua Azoreilla! Päivät 1-2/8

Varattiin syysloman jatkeeksi Juhon kanssa extempore reissu viikon varotusajalla. Kohteena Ponta Delgada Azoreilla, mistä ei kumpikaan tiedetty juuri mitään. Matkaan lähdettiin siis vähän seikkailumielessä, katsomaan mitä siellä määränpäässä sitten onkaan.. Reissun aikana kirjoteltiin vuorotellen tapahtumia päiväkirjamaisesti. Blogiin tekstejä tulee muutama päivä kerrallaan, muuten venyisi kilometriksi.

LAUANTAI 26.10

Lauantai on aivan liian pitkä päivä. Kello on nyt puoli kymmenen illalla, nykyistä aikaa. Suomessa se olisi jo puoli 12. Tavallinen lauantai-ilta siis: on myöhä ja viini maistuu hyvältä. Ainoa ”ongelma” on, että ollaan tunnin-kahden unilla oltu hereillä yli 20 tuntia! Tähän lauantaihin on mahtunut paljon!

Aamu alkoi Suomen aikaan noin 3:00 am herätyksellä ja pimeällä aamubussilla Helsinki-Vantaalle. Check-in jonossa huomattiin matkustajien keski-iän olevan aika paljon. Onneksi lentokapteenimme oli selvästi tuoreempaa sorttia, tai ainakin huumorin perusteella. Lento oli myöhässä jo Helsingistä lähtiessä, mutta kapteeni sai siitä vitsiä väännettyä. Oli kulemma surkea sää kohteessa, eikä edes tietoa laskeutumismahdollisuuksista. Lentoon noustiin heiluvin siivin ilman varmuutta määränpäästä. Lopulta laskeuduttiin kuitenkin suht ajallaan Ponta Delgadaan sumupilvien läpi. Näkyvyys ei todella ollut laskeutumiseen vaadittua 1000metriä!

Haluan aluksi huomauttaa, että Elsi herätti minut kaksi minuuttia liian aikasin, mistä olen hyvin pahoillani. Tosi surkee loman aloitus siis. Kaiken lisäksi kohteemme on täysin pilvessä ja täynnä mummoja nii jee! Onneksi täällä on feed the fish- piste ja ilmaista viintä. Uima-allas vaikuttaa myös kivalta ja kylpyammeeseen mahtuu kaksi.. Ehkä on siis vielä toivoa!

LUSMU! VALITTAJA!
Okei, löydettiin kohteesta hotelli, löydettiin ruokaa, löydettiin tervetulotilaisuuteen mummojen sekaan. Juho meinasi nukahtaa sinne ja opas puhui kuin pikkulapsille: ”retkellä täytyy sitten kävellä.. ”. Eihän?!? Syömisen ja tervetulon jälkeen lähettiin ettii taas ruokapaikkaa (ja pyörävuokraamoa), mutta miten kävikään; löydettiin oppaan mainostama kaupungin korkein talo eli ostoskeskus ja sieltä sitten feed a fish kalalammikko… Sitten löydettiin ulkoilmateatteri ja pyörävuokraamo. Päivän tavoitteet saavutettu, mutta oho, osuttiin vahingossa viininmaistelumessuille. Ei me siihenkään joukkoon ihan kuuluttu, mutta yritettiin kovasti näyttää siltä että keskusteltaisiin viinien mauista.

Mulla on oikeus vähän valittaa, jos olen nukkunut kaksi tuntia 58 minuuttia viimeisestä 38 tunnista. Mutta silti päivä oli mun mielestä kiva ja Elsi kaunis… täh? Feed the fish kalalammikko oli ihan huippu siinä sai ostaa purkkapallokoneesta eurolla kaloille ruokaa ja sitten ruokkia kaloja! Mä oon siis selvästi kalaihminen, ehkä ostan akvaarion kun pääsen täältä. Huomisesta ei tiedetä vielä paljoa. Kokeillaan kaikkea kivaa ja katsotaan mitä eteen tulee. Vuorille olisi kiva päästä, mutta uima-allas on ihan ehdoton. Molemmat odotetaan myös paljon huomiselta aamupalalta. Oikeestaan siinä ratkaistaan onko tää paikka hyvä vai ei… karua. Nyt nukkumaan. Ei kun kolmen euron viinipullo ei ole vielä tyhjä! Ja meillä on makkaraa!! Mustaa makkaraa! .... Öitä!

Feed The Fish

mmmmm

hyvää ;)

Satama illalla

PILVINEN SUNNUNTAI

Aamu valkeni kirkkaana kun Elsi nousi ylös klo 7:00. Kun Juho heräsi, oli kaikki taas harmaata. Kaiken kuitenkin voi pelastaa hotellin aamupala. Täällä se ei ole mikään mestariteos, mutta sisältää kuitenkin munakokkelia, nakkia ja pekonia, eli kaiken oleellisen. Muuten aamu alkoi pyörien vuokraukselle ja triathlon miehen trikoiden ihastelulla.

Oikeestaan siellä aamupalalla ei edes ollut pekonia, mutta pyörät me saatiin vuokrattua. Juho tosin hajoitti omansa alle 300 metrin matkalla, eikä sitä voinut edes korjata. Ensimmäinen pitstop fillareilla oli ostoskeskuksen superhypermarketti, josta ostettiin vähän evästä mukaan leppoisaa sunnuntaipyöräilyä varten. Tässä vaiheessa toisella meistä oli jo paita ihan hiestä märkä… Onneksi suunnistustaidot on molemmilla hyvät, eikä pahasti harhailtu päivän aikana kuin kaupungeissa, sillä noita saaren ylämäkiä ei turhaan poljeta. Mentiin ekaksi suuntana jokin kansallispuisto, ja sinne oli todella pelkkää ylämäkeä!

Kansallispuiston nimi oli Pinhal da Paz ja matkalla sinne näimme paljon lehmiä. Täällä lehmät ovat ihan vapaina laitumella, yleensä kuitenkin aidatulla alueella. Nähtiin myös mies pyssyn kanssa, oli ilmeisesti metsästämässä jotain. Elsi pelkäsi näitä kaikkia…. Kansallispuistossa oli yllättäen paljon puita ja kasveja. Ehkä mielenkiintoisinta oli nähdä bambuja. Mielestäni oli myös hyvä suoritus ettemme eksyneet puistoon. Siitä alkoikin sitten pitkä alamäki.

Jos ylämäessä oli saatu takapuoli ja reidet jumiin, niin alamäessä puutui kädet ja alkoi pelottamaan. Pelko johtui siitä, että alamäki jatkui kilometri toisensa jälkeen ja ainoa tie takaisin kotiin on mennä ylöspäin. Alamäen jälkeen tupsahdimme muutamaan pieneen kylään, nälkä oli kova ja ruokapaikkaa sai todella etsiä. Maisemat oli hienot: aalto löi kallioihin. Juholla tosin oli jo niin kova nälkä, että ei tainnut maisemat lämmittää. Löydettiin onneksi jokin rantasnack- paikka ja saatiin pizzaa. Jäätiin vielä hetkeksi ihailemaan aaltoja ennen karmivaa matkaa takaisin. Oltiin myös hieman hukassa, eikä paikalliset osanneet juurikaan englantia tai edes näyttää kartalta sijaintia. Onneksi yksi nainen osasi lopulta ohjeistaa meitä: ”turn left and only up”. Ohje oli selkeä ja only up meinasi taas monen kilometrin nousua. Mäki vaan jatkui ja jatkui. Voittajaolo tuli vasta kun tie tasaantui, poljettiin kukkien keskellä ja Juho hyytyi jossain taaempana. Ilta alkoi hämärtyä, mutta alamäki alkoi pian ja kesti aina hotellille saakka! Mentiin suoraan ansaitusti poreammeeseen ja saunomaan. Illallispaikan etsimisen oli taas pientä harhailua (ravintolat ei todella halua erottua katukuvasta). Päädyttiin pieneen paikallisten täyttämään ravintolaan, mistä saatiin maukasta lihaa. Ruokajuomaksi tyhjeni sujuvasti roseviinipullo ja molempien silmät painoi vähintään tonnin.

Päivän ajatukset:

Miksi satula on kivulias?

Voiko lehmällä olla korkeanpaikankammo?

Miksi joku haluaa asua 5km mäen yläpäässä?

Ymmärrys siitä, miksi paikalliset ei juurikaan pyöräile-

Miten täällä saa pyykit kuiviksi?

Kuka käy lypsämässä huipuilla oleilevat lehmät?

Kuinka paljon reisiin mahtuu maitohappoa?