Koskee

Hartioihin sattuu, jalat on ihan muussina, selkä on täysin jumissa ja aivot liplattaa omaa tahtiaan. Perus perjantai alkuillan fiilikset täällä siis! Viimesenä kolmena viikkona tosiaan näillä on menty. Taas koskee.


Kaksi viikkoa sitten oltiin outdoorporukan kanssa  BOULDEROIMASSA torstai ja perjantai. Aloteltiin ekaks sisällä, kiivettiin ensin helppoja reittejä ja hypittiin seinältä alas. Alkutuntuman jälkeen tehtiin muutamia erilaisia harjoituksia: silmät kiinni ylös kaverin opastuksella ja 360astetta ympäri seinällä. Lopuks päästiin kokeileen eri vaikeusasteisia reittejä, ja kyllä muuten ärsytti jos ei jotain kohtaa päässyt syystä tai toisesta. Jäi vähän kaiveleen esimerkiks yks tietty kulmareitti.... Perjantaina me sitten lähettiin ulos kiville kiipeemään. Ekaks vähän hirvitti ajatus siitä, että kun sieltä tippuu niin ei tosiaan ole mitään valjaita. Kaveri vaan ohjaa putoamista, jotta toivottavasti tippuu patjalle eikä siitä ohi. Ekalla reitillä onnistuinkin loistavasti raahautumaan alas kalliota pitkin kun joku minimini kide mun jalan alta halkes. Pari naarmua sääriin ja seuraavaa reittiä yrittämään. Homma oli ihan jees, mutta ei kyllä ihan mun juttu.

Viikko sitten jatkettiin kiipeilyllä, vuorossa oli KÖYSIKIIPEILY ! Ensimmäisenä harjoteltiin solmujen tekoa, ja kalliolle kun päästiin, niin ekana tultiin niillä omatekemillä solmuilla sieltä alas. Pakko myöntää että hieman jännitti, ja mietti useempaan otteeseen että onhan ne solmut varmasti kunnossa ja valjaat kunnolla kiinni. Alas mentiin muutama kerta, jonka jälkeen lähettiin harjottelemaan kiipeämistä ylös ja erityisesti varmistamista. Kädet oli ekan päivän jälkeen aika hapoilla, eikä jaloissakaan tuntunut olevan paljoa jälellä. Illalla kuitenkin kauden eka harkkamatsi, jonka jakso just ja just kunnialla läpi. Perjantaina oli aamulla todella jumi olo, mutta isommat kalliot odotti meitä hollolan suunnalla. Nää olikin tosiaan hieman isompia, perjantai 13.päivä ja jälleen solmuja kaverin valjaisiin ja hep ylöspäin. Ei siitä mun osalta mitään tullu, koska jalat ei kantanu yhtään ! Varmistusta onneks pysty hyvin tekemään. Tai no hyvin ja hyvin, lensin mä siihen kallioon kertaalleen kun kiipeejä tippu vauhdilla alaspäitte.

Köysikiipeily, tahtoo lisää, heti !!

KOSKIMELONTA
Tällä viikolla olikin vähän extremempää ja täysin uutta outdoorkokemusta tarjolla: me lähettiin KOSKEEN. Sairaan makee reissu ja alusta alkaen nauratti kovasti.

Eli lähdettiin jo keskiviikkona Ahviolle (siis minne?) jonnekkin pikkuruiselle vanhalle koululle laittamaan kajakkeja valmiiksi. Ekan kerran kun omaani tunkeuduin, niin tuntu kyllä todella ahtaalta normaaleihin kajakkeihin verrattuna. Vesille päästiin sitten torstai aamuna, kun eka oltiin saatu kiskottua päälle märkkäri, takki, kelluntaliivi, hinausköysi ja päähän tietty henkivakuutus eli lätkäkypärä. Ainiin oli meillä tietty myös ne hameet, eli aukkopeitteet. Suoraan ku jostakin muotilehdestä. Vesille kun mentiin, niin yllättäen tää pikku kajakki oli sairaan kiikkerä. Harjoteltiin sitten ihan eteenpäin menemistä ja kallistuksia, jotta päästiin ees lähelle koskea melomaan. 

Ekat kosketukset koskeen oli tosi jännittäviä. Pikkuvirta tuntu vievän ihan miten sattuu, kun noi kaikki ohjeet (kallistukset...) ei tuntunukkaan ihan niin helpoilta. Noh kaatumisilta mä ainakin selvisin. Kunnes tuli iltapäivän toinen melontaosuus ja vähän vaikeemmat harjotukset. "Joo tuolta vähän ylempää vaan rikot sen virran rajan, muista kallistaa ja melo kunnolla että pääset sinne isompaan virtaan."  Jotain tais puuttua, ja löysin itteni nopeesti sieltä pinnan väärältä puolelta. Kylmää, märkää ja taisin käydä siinä alaspäin ajautuessa istumassa jonkun kiven päällä, tietty vielä täysin oppien vastaisessa laskuasennossa. Reskutus olikin sitten täysin koomista, tosin siitä tais tulla loistava "ei näin"- opetusvideo. Nauratti ihan hirveesti ja meni aika kauan ennenkun onnistuneesti möngin takasin kajakkiin. Oon kyllä niin paljon parempi pelastamaan jonkun toisen sieltä vedestä, kun ite pelastautumaan.... 

Päästiin kokeilemaan myös ylöspäin melomista enemmänkin. Jotain kivien linjoja piti kattoa ja sitten vaan meloa sairaasti eteenpäin, kunnes ei pysty enää tekemään mitään ja antaa valua vaan jostain alas. En mä kyllä muista noista ohjeista muuta kun että kiveä piti rakastaa, antaa sille hali. Eilen ehdittiin vielä kantaa paatteja hieman ylemmäs, ja lasketella sieltä sitten alas. Ihankun särkkiksen tukkijoessa! mitään ei tarvinnu tehdä, kunhan vaan uskals antaa virran viedä.

Tänään sitten tultiin niitä vähän isompia (silti pieniä) koskenpätkiä alas. Eka lasku meni ihan hyvin. Pieni epätoivo iski kyllä kun katoin että edellä menijät menee siististi keula alaspäin, ja jostain syystä mä olin siellä kuohujen keskellä poikittain. Olin varma että kaadun, mutta jotenkin sain sen pysyyn pystyssä !! Seuraavaan laskuun saatiin vähän enemmän ohjeita miten semmosesta vähän isommasta kuohuaaltostopparipöhöstä mennään läpi. En mä kyllä mitään ohjeita enään muistanu tai ymmärtäny tehdä ainakaan niiden mukaisesti. Se iso aaltopöhö vaan tuli ja sitten olinki jo selälläni siellä pyörteissä. Rupes kyl kamalasti naurattan, koska kun katoin sitte taakke hetiku olin taistellu itteni pintaan ja kajakin syliin, nii sieltä seuraavaki oli JÄLLEEN kerran nurin! Pikaset reskutukset ja siirryttiin suosiolla toiseen virtaan pelleilemään. Tosin jäi seki leikki lyhyeks koska samainen taituri kaatukin ennenku päästiin ees virran läpi paikalle mihin oltiin menossa. Eei siitä tullu sitte mitää taas, hinasin sen paattia ja juutuin köyden kans kivikkoon.. 

Tämmösissä me mentiin vaan!! (KUVA: http://www.yourlapland.com/ihmisen-luonto/files/2013/06/DSC_0640.jpg)
Voi kyllä olla, että oli pikkusen pienempiä ;)

Se siitä melonnasta!

Outdoor kurssi jatkuuki sitte lokakuun puolella merimelonnalla.

Sillon saattaa olla jo aika vilu.. hyyyi!