We only have one life

Lauantai aamuna Lahden satamassa keski-iän paremmalla puolella olevat miehet istuvat varjoisalla kahvilan terassilla. Kello on yli kahdeksan ja miesten seuraan liittyy yksi ystävä lisää toivottaen aurinkoista huomenta kaikille. Tervehdys on niin täynnä iloa, että hymy tulee huulille, vaikkei mies minua tarkoitakaan. Kuljen terassin ohi ja valitsen kahvilan, jonka terassille paistaa aurinko edes hieman. Jonossa minua ennen on kahvilan ensimmäiset asiakkaat. Jälleen kaksi hieman vanhempaa miestä. Miehet kaatavat itselleen kahvia, ja yllätykseksi kaatavat minunkin kupin täyteen kysymättä. Tämän jälkeen he pyytävät myyjältä "niitä istumalla tehtyjä piirakoita". Harmi, ettei myyjä ole aivan kartalla miesten nimityksistä karjalanpiirakoille. Istuessani vielä varsin tyhjässä satamassa, tajuan että tätä se elämä on. Elämään kuuluu onnellisia hetkiä, onnellisia hetkiä yhdessä kavereiden kanssa, onnellisia hetkiä yksin, vain itselle. Aamuisen kävelyreissuni tarkoitus ei suinkaan ole kahvittelu satamassa, vaan lähdin räpsimään valokuvia aamuisesta Lahdesta. Kahvilasta poistuessa en kuitenkaan voi olla huomaamatta pientä tyttöä joka mököttää portailla kädet polvissa. Naispuolinen henkilö, ilmeisesti hänen äitinsä, huutelee tytölle kauempaa. Tyttö jupisee portailla itsekseen: "kaikki meni ihan pieleen, ei oo mitään leikkiä!". Kummallisia nuo pienten lasten murheet, on vasta aamu, ja kaikki on mennyt jo ihan pieleen. Voi kun omatkin murheet koskisivat leikkien puutetta, eikä suinkaan tekemättömien tehtävien ylitsepääsemätöntä määrää, niinkun se aina tuntuu menevän. Jatkan vielä matkaani takaisin pikkuveskun läpi, muutamia kuvia matkalla otellen. En edes muista, millon olisin viimeksi käynyt valokuvaamassa. Rentouttavaa, valokuvaamisen ajaksi onnistuu aina unohtamaan täysin muut asiat.

Oma kesäni on mennyt pääosin työharjoitteluissa sekä verkkokurssien tekemisessä. Harvassa ovat hetket, jotka muistuttavat oikeata kesälomaa. Viikko sitten kävin poikien kanssa Virossa. Luultavasti kesälomani paras päivä, ainakin hauskin :)

Matkan jälkeen viikko onkin taas mennyt nopeasti, päivät tosiaankin koostuvat erilaisten esseiden tekemisestä, harjoitustehtävien rustaamisesta sekä kirjojen lukemisesta. Välissä ehtii onneksi hyvin käydä salilla, eikä aamulla ole pakko herätä aikasin tekemään.

Kesälomaa on jäljellä vielä kolme viikkoa. Ensi viikon tavoitteena on saada ainakin kaksi kurssikokonaisuutta valmiiksi, toinen on ainakin pakko saada tehtyä. Seuraava viikko meneekin salibandyleiriä ohjatessa täälä Lahdessa. Viimeiselle lomaviikolle ei ole vielä kummoisempia suunnitelmia, toivottavasti ei ainakaan tehtävistä tarvitsisi enään kummemmin stressata!

Koulu meillä alkaakin viikon mittaisella melonta/vaellus leirillä.

Jännää!

Nobody’s gonna hold me down
Ya gotta understand
We only have one life
I keep my feet upon the ground
I gotta realise
We only have one life
We’re gonna make it
Yes we’ve gotta make it work

madcon- one life

Kesän aikana olen lukenut Markku Ojasen hyvinvoinnin käsikirjan. Teos kuuluu erään verkkokurssini oppimateriaaliin, enkä aluksi tarttunut kirjaan mitenkään innosta puhkuen. Nyt kirjan useempaan otteeseen läpi kahlanneena voin rehellisesti sanoa ennakkoon humpuukimaisen teoksen olleen hyvä ja todellakin lukemisen arvoinen. Kirjassa on tiiviiseen kahteensataan sivuun ahdettu tutkittua tietoa mielialaa kohottavista, hyvinvointia edistävistä ja onnellisuutta lisäävistä tekijöistä. Useimmat asiat ovat toki itsestään selvyyksiä: syöminen kohottaa mielialaa ja sosiaalinen verkosto on tärkeä.

Kirjassa käsitellään myös hieman moniselitteisempiä aiheita, se muun muassa määrittelee onnellisuuden eri muotoja. Kirjan mukaan onnellisuudella on kolme eri ilmenemistapaa: hyvä päivä, euforia ja onnellinen elämä. Hyvä päivä, tai hyvä hetki, koostuu pienistä nautinnoista jotka ovat toistettavia. Hyvä päivä tuntuu kivalta, mutta nämä hyvät asiat unohtuvat nopeasti. Euforiaa puolestaan on voimakkaampi tapahtuma, johon liittyy usein riskejä tai haavottuvaisuuden kokemus. Euforiaa voi hakea uskonnosta, huumeista, juhlista tai vaikka urheilutapahtumista. Sen saavuttaminen on vaikeaa, sen kesto on lyhyttä ja mitä useammin sen kokee, sitä laimeammaksi se muuttuu. Onnellinen elämä puolestaan vaatii paljon haastavaakin työtä. opiskelua, surua, hoivaamista, tavoitteita. Onnellinen elämä häiritsee euforiaa ja hyviä päiviä. Tietenkään hyvät päivät eivät onnellista elämää pilaa, kunhan muistaa tehdä myös työtä oman elämänsä eteen.

Jennifer Hecht, sama nainen joka jakoi nuo onnellisuuden muodot, tiivistää myös vuosituhansien aikana annetut onnellisuuden ohjeet neljään pääkohtaan. Ensimmäinen on tunne itsesi. Se perustuu Sokrateksen hyveiden mukaiseen elämään ja tuntemisen tavoitteena on paremmaksi ihmiseksi tuleminen. Toinen ohje on hillitse halusi, jota filosofit ja teologit ovat korostaneet aina. Arkielämässä halut ovat usein tulevien tavoitteiden kanssa ristiriidassa. Vaikka huomenna olisi tärkeä päivä, usein voi huomata valvovansa liian myöhään, koska on jotain hauskaa tekemistä. Suurimpia halujen lähteitä ovat ruoka, alkoholi, seksi, kosto, rikkaus, tavara ja maine. Ne ovat kuitenkin usein kyltymättömiä hetkellisen onnen tai euforian lähteitä. Halujen hillintään tärkein keino on oppia sanomaan "ei" ... "ei enään". Kolmas ohje on ota omasi tai pehmeämmin sanottuna carpe diem - tartu hetkeen. Se tiivistää yksinkertaisesti ajatuksen hetkessä elämisestä ja tilaisuuksien hyväksi käyttämisestä.Viimeinen Hechtin ohjeista on muista kuolevaisuutesi.

Kirjan asiosta on mahdoton tiivistää mitään loistavaa lyhyttä kokonaisuutta. Onneksi lukupäiväkirjan mitta saa olla aika pitkä, muuten tulisi ongelmia. Kirjoittaminen tosin on todella vaikeaa, välillä tekstiä soljuu word-tiedostoon kovalla tahdilla, välillä deletoin pitkiäkin pätkiä, ja välillä istun vaan tuijottamassa näyttöä. Ei ole ihan niin helppoa, kuin kuvittelin. Lukioaikoina esseiden ja muiden koulutehtävien kirjottaminen oli paljon helpompaa, kun sitä teki jatkuvasti!

Kuvia aamuiselta kävelyreissulta