We only have one life

Lauantai aamuna Lahden satamassa keski-iän paremmalla puolella olevat miehet istuvat varjoisalla kahvilan terassilla. Kello on yli kahdeksan ja miesten seuraan  liittyy yksi ystävä lisää toivottaen aurinkoista huomenta kaikille. Tervehdys on niin täynnä iloa, että hymy tulee huulille, vaikkei mies minua tarkoitakaan. Kuljen terassin ohi ja valitsen kahvilan, jonka terassille paistaa aurinko edes hieman. Jonossa minua ennen on kahvilan ensimmäiset asiakkaat. Jälleen kaksi hieman vanhempaa miestä. Miehet kaatavat itselleen kahvia, ja yllätykseksi kaatavat minunkin kupin täyteen kysymättä. Tämän jälkeen he pyytävät myyjältä "niitä istumalla tehtyjä piirakoita". Harmi, ettei myyjä ole aivan kartalla miesten nimityksistä karjalanpiirakoille. Istuessani vielä varsin tyhjässä satamassa, tajuan että tätä se elämä on. Elämään kuuluu onnellisia hetkiä, onnellisia hetkiä yhdessä kavereiden kanssa, onnellisia hetkiä yksin, vain itselle. Aamuisen kävelyreissuni tarkoitus ei suinkaan ole kahvittelu satamassa, vaan lähdin räpsimään valokuvia aamuisesta Lahdesta. Kahvilasta poistuessa en kuitenkaan voi olla huomaamatta pientä tyttöä joka mököttää portailla kädet polvissa. Naispuolinen henkilö, ilmeisesti hänen äitinsä, huutelee tytölle kauempaa. Tyttö jupisee portailla itsekseen: "kaikki meni ihan pieleen, ei oo mitään leikkiä!". Kummallisia nuo pienten lasten murheet, on vasta aamu, ja kaikki on mennyt jo ihan pieleen. Voi kun omatkin murheet koskisivat leikkien puutetta, eikä suinkaan tekemättömien tehtävien ylitsepääsemätöntä määrää, niinkun se aina tuntuu menevän. Jatkan vielä matkaani takaisin pikkuveskun läpi, muutamia kuvia matkalla otellen. En edes muista, millon olisin viimeksi käynyt valokuvaamassa. Rentouttavaa, valokuvaamisen ajaksi onnistuu aina unohtamaan täysin muut asiat.

Oma kesäni on mennyt pääosin työharjoitteluissa sekä verkkokurssien tekemisessä. Harvassa ovat hetket, jotka muistuttavat oikeata kesälomaa. Viikko sitten kävin poikien kanssa Virossa. Luultavasti kesälomani paras päivä, ainakin hauskin :)  

Matkan jälkeen viikko onkin taas mennyt nopeasti, päivät tosiaankin koostuvat erilaisten esseiden tekemisestä, harjoitustehtävien rustaamisesta sekä kirjojen lukemisesta. Välissä ehtii onneksi hyvin käydä salilla, eikä aamulla ole pakko herätä aikasin tekemään.

Kesälomaa on jäljellä vielä kolme viikkoa. Ensi viikon tavoitteena on saada ainakin kaksi kurssikokonaisuutta valmiiksi, toinen on ainakin pakko saada tehtyä. Seuraava viikko meneekin salibandyleiriä ohjatessa täälä Lahdessa. Viimeiselle lomaviikolle ei ole vielä kummoisempia suunnitelmia, toivottavasti ei ainakaan tehtävistä tarvitsisi enään kummemmin stressata!

Koulu meillä alkaakin viikon mittaisella melonta/vaellus leirillä. 

Jännää!

Nobody’s gonna hold me down 
Ya gotta understand
We only have one life
I keep my feet upon the ground
I gotta realise
We only have one life
We’re gonna make it
Yes we’ve gotta make it work

madcon- one life

Kesän aikana olen lukenut Markku Ojasen hyvinvoinnin käsikirjan. Teos kuuluu erään verkkokurssini oppimateriaaliin, enkä aluksi tarttunut kirjaan mitenkään innosta puhkuen. Nyt kirjan useempaan otteeseen läpi kahlanneena voin rehellisesti sanoa ennakkoon humpuukimaisen teoksen olleen hyvä ja todellakin lukemisen arvoinen. Kirjassa on tiiviiseen kahteensataan sivuun ahdettu tutkittua tietoa mielialaa kohottavista, hyvinvointia edistävistä ja onnellisuutta lisäävistä tekijöistä. Useimmat asiat ovat toki itsestään selvyyksiä: syöminen kohottaa mielialaa ja sosiaalinen verkosto on tärkeä.

Kirjassa käsitellään myös hieman moniselitteisempiä aiheita, se muun muassa määrittelee  onnellisuuden eri muotoja. Kirjan mukaan onnellisuudella on kolme eri ilmenemistapaa: hyvä päivä, euforia ja onnellinen elämä. Hyvä päivä, tai hyvä hetki, koostuu pienistä nautinnoista jotka ovat toistettavia. Hyvä päivä tuntuu kivalta, mutta nämä hyvät asiat unohtuvat nopeasti. Euforiaa puolestaan on voimakkaampi tapahtuma, johon liittyy usein riskejä tai haavottuvaisuuden kokemus. Euforiaa voi hakea uskonnosta, huumeista, juhlista tai vaikka urheilutapahtumista. Sen saavuttaminen on vaikeaa, sen kesto on lyhyttä ja mitä useammin sen kokee, sitä laimeammaksi se muuttuu. Onnellinen elämä puolestaan vaatii paljon haastavaakin työtä. opiskelua, surua, hoivaamista, tavoitteita. Onnellinen elämä häiritsee euforiaa ja hyviä päiviä. Tietenkään hyvät päivät eivät onnellista elämää pilaa, kunhan muistaa tehdä myös työtä oman elämänsä eteen.

Jennifer Hecht, sama nainen joka jakoi nuo onnellisuuden muodot, tiivistää myös vuosituhansien aikana annetut onnellisuuden ohjeet neljään pääkohtaan. Ensimmäinen on tunne itsesi. Se perustuu Sokrateksen hyveiden mukaiseen elämään ja tuntemisen tavoitteena on paremmaksi ihmiseksi tuleminen. Toinen ohje on hillitse halusi, jota filosofit ja teologit ovat korostaneet aina. Arkielämässä halut ovat usein tulevien tavoitteiden kanssa ristiriidassa. Vaikka huomenna olisi tärkeä päivä, usein voi huomata valvovansa liian myöhään, koska on jotain hauskaa tekemistä. Suurimpia halujen lähteitä ovat ruoka, alkoholi, seksi, kosto, rikkaus, tavara ja maine. Ne ovat kuitenkin usein kyltymättömiä hetkellisen onnen tai euforian lähteitä. Halujen hillintään tärkein keino on oppia sanomaan "ei" ... "ei enään". Kolmas ohje on ota omasi tai pehmeämmin sanottuna carpe diem - tartu hetkeen. Se tiivistää yksinkertaisesti ajatuksen hetkessä elämisestä ja tilaisuuksien hyväksi käyttämisestä.Viimeinen Hechtin ohjeista on muista kuolevaisuutesi. 

Kirjan asiosta on mahdoton tiivistää mitään loistavaa lyhyttä kokonaisuutta. Onneksi lukupäiväkirjan mitta saa olla aika pitkä, muuten tulisi ongelmia. Kirjoittaminen tosin on todella vaikeaa, välillä tekstiä soljuu word-tiedostoon kovalla tahdilla, välillä deletoin pitkiäkin pätkiä, ja välillä istun vaan tuijottamassa näyttöä. Ei ole ihan niin helppoa, kuin kuvittelin. Lukioaikoina esseiden ja muiden koulutehtävien kirjottaminen oli paljon helpompaa, kun sitä teki jatkuvasti!

Kuvia aamuiselta kävelyreissulta

Pikkuveskun vesiurut.

Pikkuveskua

Osa sorsista nukkui vielä aamutuimaan

Osalla oli heti aamusta vauhti päällä!

Pikkuveskun ja sataman väliltä näkymää Vesijärvelle. Tuolla ois hieno asua!

Lahden satama

Pikkupaatti ja kaukoputkimies

Lahden radiomastot

Hyi, pelottava

Tää pieni oli söppänä <3

Eli jos joku ei vielä ymmärtänyt:

elämä on ihanaa,
elämä on kivaa,
elämä on tehty elettäväksi!

We only have one life.

ÄSÄSCEE, eli Stadium Sports Camp!

Herään aamulla puol kasilta osittain herätyskelloon, osittain jäätävään kylmyyteen.

Nousen ylös ja lähen vaeltamaan pimeässä messuhallissa kohti suihkukäytäviä.

Käytävään päästyäni silmät ovat jo puoliksi auenneet, en näe muuta kuin sumeaa seinää.

Vastaan juoksee pelle nauraen.

Että mitä?

Semmonen suht normaali aamu stadium sports campilla paikassa Tampereen Pirkkahalli!

Ennenkun kukaan ehtii kysyä, mitä mä täälä teen, niin tässä tulee vastaus.

Toista vuotta säbäohjaajana kahdella perättäisellä viikolla. Viime vuonna oli  Suomen ensimmäisen SSC ikinä, ja oli aikas mageeta. Tänä vuonna teen työharjottelupisteiks koko kaksviikkosen. Loistohomma!

Tänään on ollut vähän levotonta meininkiä! Koko yli 200 lapsen leiri heräsi jokseenkin samanaikaisesti kello kahdeksan ja suuntasi aamupalalle. 

Voi sitä ruuhkaa.. jonon lyhenemistä odotellessa olikin se muutama sekunti aikaa jakaa viisikymmentä lasta neljään tasaväkiseen olympialaisryhmään. Kahvit ja leivät naamaan, ja suunta ulkofudiskenttää. 20 joukkuetta kamppaili koko aamupäivän hupaisissa, ja osittain myös pitkästyttävissä lajeissa. Tehtävät testasivat lapsosten älyä, tiimityöskentelyä, kärsivällisyyttä ja nokkeluutta. Lajeista hauskimmat ohjaajan näkökulmasta olivat ehdottomasti köysikoritsydeemi (kuva alempana) sekä pallonetsintä sokkona. Lajien jälkeen sai juuri ja juuri activitytowniin hinkuville lapsille huudeltua seuraavan tapaamisajan. Jee, vapaa-aikaa! 

Pieni probleema kenties?

Tiimityötä

Vihanen lintu ja possu kävi moikkaileen tänäki vuonna! jeeee

Toivottavasti lapset ei nää linnusta painajaisia :(

Vapaa-ajalla leiriläiset riehuvat päivittäin ympäriinsä leirialueella. Jokapäiväiseen tekemistarjontaan kuuluu skedeilyä, BMXpyöräilyä, tramppaa, angrybirds-ammuntaa, kinect pelejä jnejne. Pelit pyörivät lähes jatkuvasti niin säbäkentillä kuin futiskentilläkin. Keskiviikko on leirin kivoin päivä.

Keskiviikkona ei ole harjoituksia.

Lapsilla on vapaa-aikaa, ohjaajat saavat lepoa. 

Kolmen edellisen päivän aikana ollaan reenattu. Ainakin säbäleiriläiset on tahkonut päivään kovaa reenimäärää. Huippuparhaat ohjaajat valmentaa lapsosia joka reeneissä kohti parempaa ja parempaa suoritusta. 
Onnistumisia on kiva katsella. Toisena hetkenä mailat tosin paiskaantuu välillä kentän pintaan, mutta ei se mitään, seuraavaan suoritukseen voi keskittyä paremmin. Viikkoon mahtuu vielä useat reenit. Nyt on vasta ehditty hiomaan perus pallonkäsittelyä, syöttöä ja laukomista. Peliosuudet tuntuu olevan aina reenien kohokohta... yllättäen. Yritetään me nuorille säbäreille opettaa myös alkulämpän ja loppuverkan tärkeyttä. Joissain liikkeissä tuntuu vaan, että kaikki neljä raajaa menee aivan eri suuntiin kuin mitä oli tarkoitus.

Vaikka reenejä on suht monta ja tahti on kova, silti sportscampin majoitusalueella ei ole hiljaisuuden jälkeen hiljaisuudesta tietoakaan. Hirveä supina käy vähintään kahteentoista asti yöllä, välillä jostain huoneesta kuuluu taputtelua tai laulamista. Mutta ei siitä sen enempää, tänään on säbäohjaajien yövalvonta. En kauheen innolla odota, mitä tämmösen hulluttelupäivän jälkeen oikein tapahtuu yöllä.. Kaikkia ohjaajia hieman ihmetyttää, ärsyttää ja myös naurattaa, kun joka ilta valojen sammuessa kymmenen jälkeen, kaikki lapset alkavat huutaa ja kirkua. Ei täälä hallissa sentään mitään haamuja vielä oo näkynyt.. voi pienet yli 11vuotiaat lapsukaiset. Sääliks käy jos niitä pelottaa!

Sumopainia

" Kaikki katsomaan söpöjä skedepoikia!! "

Työsuhde-etuna ollaan saatu hiuppuhienoja työvaatteita. Säbällä on tänäkin vuonna sponssina yllättäen asics. Kireät tuulihousut, vielä kireämmät paidat. Menee ihan vinksalleen kaikki koot... Ekana päivänä otin varmuuden vuoks teknisestä paidasta koon M. Sairaan makeen väriset, toinen on pinkki ja toinen vaaleenlimenvihreä! Laitoin sen sitten päälle ennen ekoja reenejä, ja voi sipuli mikä nakkikuori se oli mulle! Onneks en oo ainoa, jolle kyseiset paidat on aika fittejä. Toinen ääripää onkin sitten kaikkien ohjaajien yhteiset hihattomat CREW paidat. Otin varuulta pienimmän koon, eilen suihkun jälkeen yritin ekaa kertaa pukea sitä päälle. Ei siinä sillein mitään erikoista, kyllä se päälle mahtuu.... Tosin mahtuisin sinne paidan sisään kaks kertaa :). Asicsia näkyy myös kengissä, viimevuonna saatiin aikas rumat valkoset lenkkarit, mut tän vuoden mustapinkkisiniset on aika makeet, vaikkei ihan mitkään maailman parhaat juoksukengät taidakaan olla...

Mun ja Mintun asicskasa..

 Ja jottei joku nyt saa semmosta kuvaa, että tää työnteko on ihan vaan laiskottelua, niin kyllä me oikeesti joudutaan suunnittelemaan noita harjoituksiakin. Ratkottiin tossa eilen "sudokua" miten organisoidaan kuuden joukkueen pikkuturnaus, kun käytössä on kolme erikokoista kenttää. Vaatimuksina oli, että kaikki joukkueet pelaa toisiaan vastaan, ja saman määrän kaikilla kolmella eri kentällä. Meinas mennä hermot, mutta ollaan onneks niin superälykkäitä ;). 

Kelpaiskohan tuntisuunnitelmiksi kouluun? Ei.

 Piti ottaa tässä tekstin välissä jo hieman taukoa, rankkaa hommaa, ajatus ei kulkenut. 
Kävin testaamassa zorbapalloa, eli siis radalla juoksemista ison kumi-ilmapallon sisällä. Oli muuten aivan sairaan hauskaa. Ainoo vika, että meinasin jo ekassa mutkassa tippua reiän läpi ulkopuolelle. Opetin myös meijän tytöille samalla muutaman jonotusleikin: muumijaffaa ja läpsyä. Voi tulla ongelma saada ne nukkumaan illalla. Sori muut ohjaajat... mun moka!

Kohta alkaakin ilmeisesti Stadium Sports Camp TeamSprint. Voi kyllä olla, että kyseinen sanahirviö on jo alkanut ja loppunut. Hervotonta sössöttämistä koko päivä. 

Zorbaaa

Meininkii pallon sisästä!

Ei mulla hirveesti muuta kerrottavaa näin yleiseen jakoon taidakaan olla.. Huomenna leirillä vierailee viimeleirin tapaan hittiLitti, ja perjantaina taas discoillaan!
Lauantaina Lahteen käväseen, ja sunnuntaina sitten pirteenä alottamaan tokaa leiriviikkoa. Toivottavasti siis pirteenä.

TJ10 yötä 3viikon kesälomaan <3 Kai.