Koulua, ja hieman vapauttakin!

Taas on näköjään vierähtänyt kuukausi edellisestä päivityksestä. 

Outoa, että tää blogin kirjoittaminen on jotenkin niin vaikeata, ja mukamas aikaa vievää, ettei yksinkertaisesti oo taas vaan kerinnyt. Tai sitten musta on tullu laiska. 
Nykyään aina ku oon kotona, joko teen koulutehtäviä, syön tai nukun. Nukkuminen on tällä hetkellä parasta mitä tiiän. Öisin kun unet jää väliin, niin aamutunnit on helppo koomailla, välkän voi nukkua vaikka sohvankulmassa taikka jäähallin kivikovalla pukkarinpenkillä. Koulusta tullessa ehtii nukkua ennen reenejä. Reenien jälkeen pitää taas mennä nukkumaan. Kuitenki tuntuu, ettei koskaan oo oikeesti aikaa levätä. Kohta on loma, mun suunnitelimssa on vaan nukkuminen, ja reenaaminen.

Koulussa meillä on ehtinyt mennä kokonainen jakso tän nukkumisen ohella. 
On muuten ollut paljon kivempia aineita kun edellisessä! 

Josolissa, eli soveltavan liikunnan johdantokurssilla ollaan tutustuttu erilaisiin soveltaviin liikuntalajeihin. Uskokaa tai älkää, niin pyörätuolirugby ja pyörätuolikoripallo on molemmat ihan sairaan siistei lajei! Molemmissa tulee myös oikeesti hiki, ja niskat menee totaalisen jumiin. 

Palloilulajeista periodiin mahtuivat koripallo sekä salibandy. Ennakko-odotukset multa koriskurssista oli jossain miinuksen puolella, mutta yllättäen koko laji muuttuikin ihan hauskaksi, kun oli hyvä opettaja! Näiden lajien ohella luistelua on ainakin lukkarin mukaan ollu aika paljon, ensin keskiviikkosin perusluistelua ja sitten perjantaisin jääpelejä. Todellisuudessa ollaan luisteltu aika vähän, koska tunteja on ollu peruttu, ja jääpeleissä leikittiin Markku Uusipaavalniemiä. Ei muuten oo curling mikään helppo laji. Tuntu että se kivi jäi aina joko matkalle ja pahasti, tai sitten se viuhu totaalisen yli. Maanantaisin meillä oli myös perusvoimistelua, joka noh, ei nyt ainakaan lemppareihin kuulu. Meijän ryhmän voimisteluesitys ensviikolla tulee olemaan aivan täys mokaus, turhaan ei mennä sieltä missä ei aitaa edes ole..

Urheilujen lisäksi ollaan aloitettu 24h- hiihtotapahtuman järjestäminen. On se aika härdelliä, kun noin 60 opiskelijaa yrittää suunnitella ja toteuttaa yhdessä tapahtumaa. Hommaa on paljon, ainakin meidän markkinointyryhmällä. Helmikuun ekaan viikonloppuun onneksi on vielä aikaa, joten luultavasti saadaan ajoissa kaikki hoidettua. En kyllä vieläkään ymmärrä, miten joku voi tosissaan hiihtää 24 tuntia putkeen. Onneksi ei ite tartte ku ottaa valokuvia.

Meidän opintoihin kuuluu myös viestinnän kurssit. Ekana oli vuorossa puheviestintä, josta sitten ensperiodiin jatketaan kirjoitusviestinnän pariin. Puheviestinnässä keskityttiin nimensä mukaan puhumiseen, mutta koska suurin osa ilmaisusta on kaikkea muuta, niin sanaton viestintä nous kanssa aika suureen osaan. Mielenkiintosin kolmoistunti oli, kun aiheena oli nimenomaan ilmaisu, ja olin kyseisen tunnin sokkona (koska josolin oppimistehtävä). Aina oon ajatellu, ettei täys sokeet vois esim kattoa telkkarista sarjoja, mutta kyllä nekin saa niistä jotain irti! Ainakin mulle välitty täysillä muiden esittämät kohtaukset, missä käytettiin erilaisia äänensävyjä, tauotuksia ja tunteita. Sokeena jäin kyllä muuten vähän ulkopuoliseksi sosiaalisesta kanssakäymisestä, kun oli todella vaikea isommassa porukassa aloittaa puhuminen. Ei oikeen tiennyt mitä tapahtuu, mihin suuntaan katsoisi, ja pahinta, ei pystynyt lukemaan näitä viestinnässä suuresti puhuttuja sanattomia ilmaisuja. 

Uimaopekurssin ehin kanssa tän jakson aikana suorittamaan loppuun. Oli tuota Eerikkilästä jäänyt kurssin toinen puolisko käymättä. Varma en läpimenosta ole, mutta ainakin sain kaikki etätehtävät tehtyä ja uimakokeet läpitte. Suurin vaikeus oli syvyyssukellus, se oli aivan kamalaa. Ei ehkä joillekkin, jotka on tottunut sukeltelemaan useammin, mutta kyllä mulle se 2kertaa perättäin noin 4metristä esineen hakeminen oli taistelua. Jos mulle oltaisiin sanottu, että se toka sukellus on triplaten kamala, oisin varmasti jo luovuttanut koko kurssin siihen.

Synttäritkin oli ja meni viimeviikolla. 20v, ja ei baariin synttäreiden aikaan! En ois kyllä uskonu koskaan ettämusta on tohon. Mut mepä käytiin Virossa, yövyttiin Virun businesshuoneessa, syötiin sushia, pelattiin bingoa, käveltiin joulutorilla, ja tottakai sitä viinaakin tarttu mukaan! Ihana reissu oli, ja pidempääki ois voinu 

olla. 

Vaatimattomat näkymät huoneen ikkunasta

<3

Joulutori

Harvoin löytyy näitä biisejä, mitkä saa oikeesti kylmät väreet menemään selässä yhä uudestaan ja uudestaan. Tää Erinin versio Kaija Koon kappaleesta on vaan niin tajuttoman huikee. 

Mieletön!