Jokaisella meistä on varmasti monenmonta hetkeä, joita ei koskaan tule unohtamaan. Muutamien vuosien takaa hienoimmat hetket muistuvat mieleen äkkiä. Ikävät muistot työntyvät säilömuistin perukoille, eikä niitä halua kaivaa sieltä takaisin. Sensijaan mukavimmat muistot vuosien takaa nostattavat edelleen hymyn huulille. Joskus kuultu "aika kuultaa muistot" pitää mielestäni hyvin paikkansa. Tapahtumista muistaa usein vain parhaimmat hetket, tai vastaavasti noloimmat tilanteet.
Seuraavassa hieman kuvia omista "näitä en unohda"- tilanteista muutaman
viimeisen vuoden osalta:
Ensimmäinen suurin unelmani koskaan oli matka Pariisiin. Lukion ensimmäisen ja toisen vuoden välisenä kesänä pääsin toteuttamaan tämän haaveen. Pariisissa vietetyt päivät olivat huikeita, vaikka ilmat eivät matkaamme suosineetkaan. Muutamanvuodentakaiset ranskanopinnot menivät kuitenkin hukkaan, sillä en tainnut maan äidinkieltä puhua juuri sanaakaan. Kuitenkin muutamassa päivässä ehdimme kiertää kaikki suurimmat nähtävyydet (Eiffel <3) sekä kiertää hieman syrjäisemmätkin kujat. Kiitos matkan toteutumisesta kuuluu tietenkin iskälle!s.JPG)
Lukion toinen vuosiluokka,
vanhojentanssit.
Etukäteen ajatus mekosta, meikistä ja kampauksesta kauhistuttivat. Itse vanhojentanssipäivä meni kuitenkin läpi hirveällä hulinalla. Oikeastaan koko tanssien alkua ei edes tajunnut, ennenkuin koko rumba oli ohitse.
Ensimmäisen "näytöksen" jälkeen helpotus oli suuri - me selvittiin siitä!
Myöhemmin ajateltuna tietenkin yksi hienoimmista lukiohetkistä kaikkien koeviikkojen ja muiden töiden keskellä.
Seuraavana aikajanalla hienoimpina hetkinä esiin pomppaa TVformaatti Dancen livelähetykset. Hetken mielijohteesta ostin ensin kaverilleni synttärilahjaksi liput ehkä kolmanteen suoraan, jonka jälkeen päätimme rohmuta paikat vielä itse finaalilähetykseen. Armotonta pullaa vai ei, molemmissa lähetyksissä tungimme itsemme aivan eturiviin ja vilahtaminen telkkarin suorassa oli taattu! Tunnelma paikanpäällä huikea, vaikka aploodaukset osittain menivätkin sermien takaa tulevilla ohjeistuksilla. Mieleen eniten painuivat etenkin mainoskatkoilla tanssittu dancen "oma tanssi"..jpg)
Vaikka mekkoja kovasti vihaankin, seuraavakin unohtumaton hetki sisältää sellaisen. 18-vuotis juhlat joulukuussa pinkein koristein, ja fiilis " ai mäkö aikuinen?". Illalla tietenkin ensimmäinen baarireissu ja tapahtumat jotka muuttivat elämää ainakin hetkeksi.
Täysi-ikäisyydestä vain muutamaa päivää myöhemmin oli luvassa Salibandyn MM kisat Helsingissä. Liput kahdelle vikalle päivälle ja tunnelma hallissa taattu!
Finaalissa katsomo oli taatusti jännittyneempi kuin itse pelaajat. Ainakin itse puristin penkeille jaettua haitarihärpäkettä rystyset valkoisina. Ruotsin musertuessa finaaliottelussa 6-2 Suomen toinen perättäinen maailmanmestaruus oli sinetöity. Huiman voiton jälkeen pasilan asematunnelissa kaikuivatkin laulut " SUOMI ON JÄLLEEN MAAILMANMESTARI, HEI "
Harmikseen omalta osalta juhlinnat eivät jatkuneet virallisille kisajatkoille, vaan seuraavana aamuna oli lähdettävä omiin peleihin.
Linkki finaalin maalikoosteeseen, edelleen kylmätväreet!
Seuraava huippuhetki liittyy neljä vuotta kestäneeseen isoskoulutukseen ja sen päätösmatkaan. Yberpieni porukkamme lähti viimeisen vuoden lopulla (eli keväällä 2011) muutaman päivän matkalle Budapestiin sekä ystävyyskaupunki Vaciin. Muutama yö neljäntähdenhotellissa Budapestissa sekä kaksi loistokasta päivää tutustuen unkarilaisiin nuoriin, aurinkoinen keli sekä halvat viinit. Toisinsanottuna lähes täydellinen matka keskieurooppaan, ja mikä parasta, kirkon sponssaamana. Kiitos rakkaan feisbuukin, omaan "hostsiskoon" on pidetty tiiviisti yhteyttä, tosin nykyään hieman vähemmän. Toivottavasti joskus riittää aikaa lähteä takaisin käymään.
Muutamaa hetkeä myöhemmin koitti nakkivalmistujaisten aika. Vihdoinkin se neljän vuoden ja ties kuinka monen kirkolla vietetyn tiistai-illan rumba oli ohitse. Todistus kouraan ja sininen kukka käteen. Huimaa jäädä jäljelle ensimmäisen vuoden 120 aloittaneen joukosta, vaikka monesti koulutuksen keskeyttäminen kävikin mielessä suurimmaksi osaksi päällettäisten treeniaikojen takia.
Lisää juhlintoja. Vuorossa "kahden kullan päivä". Kyseessä tietenkin KorsKan naisten viimeinen turnaus Turussa. Perus sunnuntai, viisi peliä, viisi voittoa ja poika kotio! Samaisena iltana päästiin tietenkin juhlimaan myös hieman mitättömämpää voittoa, SUOMEN JÄÄKIEKON MM KULTAA! Vaikka itse peli jäikin oman turnauksen takia suurimmaksi osaksi näkemättä, niin juhlinnat olivat kyllä huikeat. Seuraavana päivänä toki täytyi vielä käydä tervehtimässä poikia torilla (vaikka ei me kyllä mitään nähtykään).
Samaisena kesänä riparinmittainen roadtrip pohjoissuomeen sekä Norjan puolelle säilyy myöskin parhaiden asioiden TOPlistalla. Aiemmin en lapissa ollut kesällä käynyt, ja kun isosaparinpaikkaa Hettaan tarjottiin, otin sen toki vastaan. Reissua ei tarvinnut katua, sillä maisemat Pallaksen huipulta sekä Jäämeren rannalta olivat mahtavat. Muutenkin koko riparireissu jätti isosuudesta hyvän maun suuhun.
Kesän jälkeen paluu lukioelämään oli rankka. Etenkin lukion loppumisen jälkeiset sairastelut veivät ilon koko vuoden 2011 syksystä. Onneksi kuitenkin talven koittaessa mekko mahtui päälle, juhlat olivat järjestyksessä. Kolmen ja puolenvuoden lukiotaival olisi toki voinut loppua vielä paremmin, jos todistus olisi tullut vanhalta rehtorilta, mutta tärkeintä oli kaiketi saada kyseiset paperit käteen. 91 suoritettua kurssia ja 7 kirjoitettua ainetta antoivat mielestäni kelpo syyn juhlia!
Tämä riittänee vanhojen muistelemisesta. Listaan olisi tietenkin voinut heittää vielä mm Summerup 2010, saariselkä 2011, Rähinälive 2011, samihedbergit tai vaikka mitä muuta! Mutta jottei aivan mummoiluksi mene niin pakko oli rajata, tärkeimmät esille ja piste.
MUISTUTUS ITSELLE: seuraaviin pääsykokeisiin lue enemmän
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti