Pääsykoerumban aloitus: odottelua ja lottoamista

Pääsykokeet korkattu!

Ensimmäisenä oli ohjelmassa Vierumäellä liikuntaneuvojan monimuotokoulutus lasten ja nuorten valmentajille.

Hieman eksyksissä ensin tiistai-iltana koululla, hajuakaan minne mennä, missä kuuluisi olla, tai mitä tehdä.

Onneksi aamulla tuurilla (ensimmäinen arpaonni) löysin aamupalalle ja myöskin oikeaan luentosaliin!

Alun infotilaisuuden jälkeen meidät jaettiin kahteen ryhmään (hakijoita 24) ja kaikki saivat idols-tyyliset hakunumeroliivihässäkät. 
Jännittävää!
Mutta,
tästä alkoikin odottelu.

Aamupäivällä ehdimme käymään ainoastaan "psykologin" juttusilla, joka kyllä veti aivan omia johtopäätöksiä ties mistä sanomisista.

Lounaan jälkeen tarkasteltiin todistuksia ja pääsimme vihdoin "oikeisiin" testeihin.

Listalla oli ennakkotehtävien suullista esittämistä muulle ryhmälle sekä pienimuotoisen valmennustilanteen ohjaamista. Taso oli kova, vaikka suurta eroa kokemuksessa ja lajitaustoissa olikin. Ainoa ihmettelemisen aihe lätkänpelaajien runsaassa määrässä - lähes puolet olivat lätkäjätkiä, kun loppuosa edusti lähes kukin omaa lajiaan yksin. 

Päivä loppui lyhyeen, ja olen kyllä onnellinen ettei meillä ollut esimerkiksi cooperintestiä niinkuin samanaikaisesti pääsykokeissa olleilla liikunnaohjaajan normaalikoulutukseen hakijoilla!
Vierumäki nähty. Pääsykoekutsua AMK liikunnanohjaajatutkinnolle odotellaan....

Perjantaina oli kauan odotettu liikuntapedagogiikan kirjallinen koe. Erinäisten syiden takia (suurimmaksi osaksi koulu) lukeminen oli jäänyt hieman vähälle. Koetilanteessa järkytys, kun kysymykset eivät olleetkaan niin nippelinappelitiedoista kun oletus oli ollut. Jos (kun) jatkoon ei mennä, niin luetaanpas ensikerralla aivan erilailla. Todennäköisemmin pääsisin sisään, jos valinnat tehtäisiin täysin arpomalla. Tämänvuoden hakijoista sisään otetaan jopa huimat 3,08% yrittäneistä! (lähde: https://docs.google.com/spreadsheet/ccc?key=0AjSfAB1XicO5dGhDMHZYUnBSWWItNW1WX2RNZ3pzUUE#gid=6 ) Tilastojen mukaan olisi näköjään ollut viisaampaa hakea esimerkiksi Saksan tai kemian opettajakoulutuksiin. 


Seuraavaksi odotellaankin pääsykoekutsuja muihin yliopiston linjoihin sekä sinne vierumäen AMK liikunnanohjaajatutkinnolle. Kutsujen pitäis tulla kaikkien tossa kesäkuun ekana päivänä about, siis.. mähän niin pääsen kaikkiin pääsykokeisiin mihin oon hakenu, tottakai. Aivan eriasian onkin sit koulupaikan saaminen. Jyväskylässä ois jo onneks kämppä ja joukkue.. Sinne siis loisimaan vuodeks jos ei mitään opiskelupaikkaa heru?




Ja jee, parinviikon "lomailujen" jälkeen paluu arkeen ja Eerikkilään. 
Koulua jäljellä kolme lyhyttä viikkoa, ja paljon kivaa jäljellä!
Tosin tämä kolmenpäivän "viikko" menee täysin ohjausharjotuksissa ja parissa tentissä ohitse.
Viimeiset viikot menevät muuten kaiketi kiipeilyn, jousiammunnan sekä lippupallon merkeissä, syömistä unohtamatta!
Seuraava viikonloppu onkin pitkä helatorstain takia. 
Toisaalta pitkästä viikonlopusta kaksi täyttä päivää kuluu salibandyvalmentajakurssilla Myllypurossa. 

Aika kuultaa muistot - hetket joita en koskaan unohda

Paria päivää taaksepäin jumituin selaamaan koneeltani vanhoja valokuvia. Ensimmäiset hetket käytin naureskellen hassuille kuville ja etenkin omille sekä kavereiden ilmeille. Lopulta päädyin katselemaan kuvia tilanteista, jotka ovat olleet viimevuosina kaikista hienoimpia.


Jokaisella meistä on varmasti monenmonta hetkeä, joita ei koskaan tule unohtamaan. Muutamien vuosien takaa hienoimmat hetket muistuvat mieleen äkkiä. Ikävät muistot työntyvät säilömuistin perukoille, eikä niitä halua kaivaa sieltä takaisin. Sensijaan mukavimmat muistot vuosien takaa nostattavat edelleen hymyn huulille. Joskus kuultu "aika kuultaa muistot" pitää mielestäni hyvin paikkansa. Tapahtumista muistaa usein vain parhaimmat hetket, tai vastaavasti noloimmat tilanteet. 

        Seuraavassa hieman kuvia omista "näitä en unohda"- tilanteista muutaman 
        viimeisen vuoden osalta: 















Ensimmäinen suurin unelmani koskaan oli matka Pariisiin. Lukion ensimmäisen ja toisen vuoden välisenä kesänä pääsin toteuttamaan tämän haaveen. Pariisissa vietetyt päivät olivat huikeita, vaikka ilmat eivät matkaamme suosineetkaan. Muutamanvuodentakaiset ranskanopinnot menivät kuitenkin hukkaan, sillä en tainnut maan äidinkieltä puhua juuri sanaakaan. Kuitenkin muutamassa päivässä ehdimme kiertää kaikki suurimmat nähtävyydet (Eiffel <3) sekä kiertää hieman syrjäisemmätkin kujat. Kiitos matkan toteutumisesta kuuluu tietenkin iskälle!

Lukion toinen vuosiluokka,
vanhojentanssit. 
Etukäteen ajatus mekosta, meikistä ja kampauksesta kauhistuttivat. Itse vanhojentanssipäivä meni kuitenkin läpi hirveällä hulinalla. Oikeastaan koko tanssien alkua ei edes tajunnut, ennenkuin koko rumba oli ohitse.
Ensimmäisen "näytöksen" jälkeen helpotus oli suuri - me selvittiin siitä!
Myöhemmin ajateltuna tietenkin yksi hienoimmista lukiohetkistä kaikkien koeviikkojen ja muiden töiden keskellä.

Seuraavana aikajanalla hienoimpina hetkinä esiin pomppaa TVformaatti Dancen livelähetykset. Hetken mielijohteesta ostin ensin kaverilleni synttärilahjaksi liput ehkä kolmanteen suoraan, jonka jälkeen päätimme rohmuta paikat vielä itse finaalilähetykseen. Armotonta pullaa vai ei, molemmissa lähetyksissä tungimme itsemme aivan eturiviin ja vilahtaminen telkkarin suorassa oli taattu! Tunnelma paikanpäällä huikea, vaikka aploodaukset osittain menivätkin sermien takaa tulevilla ohjeistuksilla. Mieleen eniten painuivat etenkin mainoskatkoilla tanssittu dancen "oma tanssi".

















































Vaikka mekkoja kovasti vihaankin, seuraavakin unohtumaton hetki sisältää sellaisen. 18-vuotis juhlat joulukuussa pinkein koristein, ja fiilis " ai mäkö aikuinen?". Illalla tietenkin ensimmäinen baarireissu ja tapahtumat jotka muuttivat elämää ainakin hetkeksi.

Täysi-ikäisyydestä vain muutamaa päivää myöhemmin oli luvassa Salibandyn MM kisat Helsingissä. Liput kahdelle vikalle päivälle ja tunnelma hallissa taattu!

Finaalissa katsomo oli taatusti jännittyneempi kuin itse pelaajat. Ainakin itse puristin penkeille jaettua haitarihärpäkettä rystyset valkoisina. Ruotsin musertuessa finaaliottelussa 6-2 Suomen toinen perättäinen maailmanmestaruus oli sinetöity. Huiman voiton jälkeen pasilan asematunnelissa kaikuivatkin laulut " SUOMI ON JÄLLEEN MAAILMANMESTARI, HEI " 

Harmikseen omalta osalta juhlinnat eivät jatkuneet virallisille kisajatkoille, vaan seuraavana aamuna oli lähdettävä omiin peleihin.

Linkki finaalin maalikoosteeseen, edelleen kylmätväreet!

Seuraava huippuhetki liittyy neljä vuotta kestäneeseen isoskoulutukseen ja sen päätösmatkaan. Yberpieni porukkamme lähti viimeisen vuoden lopulla (eli keväällä 2011) muutaman päivän matkalle Budapestiin sekä ystävyyskaupunki Vaciin. Muutama yö neljäntähdenhotellissa Budapestissa sekä kaksi loistokasta päivää tutustuen unkarilaisiin nuoriin, aurinkoinen keli sekä halvat viinit. Toisinsanottuna lähes täydellinen matka keskieurooppaan, ja mikä parasta, kirkon sponssaamana. Kiitos rakkaan feisbuukin, omaan "hostsiskoon" on pidetty tiiviisti yhteyttä, tosin nykyään hieman vähemmän. Toivottavasti joskus riittää aikaa lähteä takaisin käymään.

Muutamaa hetkeä myöhemmin koitti nakkivalmistujaisten aika. Vihdoinkin se neljän vuoden ja ties kuinka monen kirkolla vietetyn tiistai-illan rumba oli ohitse. Todistus kouraan ja sininen kukka käteen. Huimaa jäädä jäljelle ensimmäisen vuoden 120 aloittaneen joukosta, vaikka monesti koulutuksen keskeyttäminen kävikin mielessä suurimmaksi osaksi päällettäisten treeniaikojen takia.

Lisää juhlintoja. Vuorossa "kahden kullan päivä". Kyseessä tietenkin KorsKan naisten viimeinen turnaus Turussa. Perus sunnuntai, viisi peliä, viisi voittoa ja poika kotio! Samaisena iltana päästiin tietenkin juhlimaan myös hieman mitättömämpää voittoa, SUOMEN JÄÄKIEKON MM KULTAA! Vaikka itse peli jäikin oman turnauksen takia suurimmaksi osaksi näkemättä, niin juhlinnat olivat kyllä huikeat. Seuraavana päivänä toki täytyi vielä käydä tervehtimässä poikia torilla (vaikka ei me kyllä mitään nähtykään).

Kesä 2011 oli huima. Treeniä, treeniä, treeniä. Joukkoon mahtuu myös muutama unohtumaton tilanne. Parhaana tietenkin montakertaa hehkutettu Linkin Parkin keikka Kaisaniemessä. Yhä edelleen koneelta soitettava setlist vei kyllä paikanpäällä jalat alta. 

Samaisena kesänä riparinmittainen roadtrip pohjoissuomeen sekä Norjan puolelle säilyy myöskin parhaiden asioiden TOPlistalla. Aiemmin en lapissa ollut kesällä käynyt, ja kun isosaparinpaikkaa Hettaan tarjottiin, otin sen toki vastaan. Reissua ei tarvinnut katua, sillä maisemat Pallaksen huipulta sekä Jäämeren rannalta olivat mahtavat. Muutenkin koko riparireissu jätti isosuudesta hyvän maun suuhun.

Kesän jälkeen paluu lukioelämään oli rankka. Etenkin lukion loppumisen jälkeiset sairastelut veivät ilon koko vuoden 2011 syksystä. Onneksi kuitenkin talven koittaessa mekko mahtui päälle, juhlat olivat järjestyksessä. Kolmen ja puolenvuoden lukiotaival olisi toki voinut loppua vielä paremmin, jos todistus olisi tullut vanhalta rehtorilta, mutta tärkeintä oli kaiketi saada kyseiset paperit käteen. 91 suoritettua kurssia ja 7 kirjoitettua ainetta antoivat mielestäni kelpo syyn juhlia! 

Ylioppilaslakin jälkeisiä tapahtumia tuskin tarvitsee erikseen mainita, sillä niistä on tullut tänne avauduttua jo aivan tarpeeksi.

Tämä riittänee vanhojen muistelemisesta. Listaan olisi tietenkin voinut heittää vielä mm Summerup 2010, saariselkä 2011, Rähinälive 2011, samihedbergit tai vaikka mitä muuta! Mutta jottei aivan mummoiluksi mene niin pakko oli rajata, tärkeimmät esille ja piste.

MUISTUTUS ITSELLE: seuraaviin pääsykokeisiin lue enemmän

Aurinkoa ja työtä, iloa ja surua.

Apua, taas on jäänyt blogin kirjoittaminen kun tuntuu että aina tulee vaan uutta ja uutta tekemistä ja hommaa.
Edellisen tekstin jälkeen olen muunmuassa ehtinyt innostua lumilautailusta, jousiammunnasta sekä suunnistamisesta. Tälläkertaa myöskin kotona on tapahtunut muutosta, sain vihdoin oman huoneen sisustettua!


Kausikin ehti loppumaan ja kaikkien harmiksi nousu ylempään sarjaan jäi muutamaa pistettä vaille. Tästä huolimatta viimeisten pelien jälkeinen ilta meni juhlien, koska rahastotätimme täytti pyöreitä. Myöskin päätösristeilyllä on ehditty jo seilailemaan, ja tulevia tryoutteja ihmettelemään. Ensikauden seuravalinta ei tietenkään ole itsestäänselvyys. Jos edessä on muutto Jyväskylään, niin joukkueenvaihdos on selvä asia. Onneksi kauaa ei tarvinnut päätä vaivata, vaan joukkuepaikka landelta löytyi suht nopeasti ja tyylikkäästi. Vaihtoehtoisesti Vierumäelle tien viedessä jopa pelaamisen jatkaminen on hieman epäselvää.


Tietenkin on vielä tämä uusin koulutusvillitys, jonka ohella kaikki muuttamiset ja seuranvaihdot unohtuisivat. Tänään nimittäin tuli pääsykoekutsu ensiviikolle liikunnanohjauksen perustutkinnon lasten ja nuorten valmentajakoulutukseen hakeutuville. Valintakokeet pidetään viikon päästä Vierumäellä. Luvassa ainakin psykologisia testejä, ohjaustuokiota sekä ennakkotehtävien esittämistä. Kyseisen koulutuspaikan avautuminen mahdollistaisi pelaamisen ja valmentamisen yhdistämisen. Ohella ehtisi varmasti 


Myöskin liikuntapedagogiikan kirjalliset kokeet häämöttävät pelottavan lähellä. Pääsykoemateriaalit kerran lukeneena olotila harvinaisen epävarma. Aina voi yrittää, ja toivoa parasta!

Vaikka kevään tullessa auringon paisteesta on hieman päästy nauttimaan, niin kevääseen mahtuu myös surua.
Tieto rakkaan ystävän poismenosta pysäytti.


Vaikka äkillinen onnettomuus veikin ystävän pois, 
lukuisat muistot säilyvät onneksi ikuisesti.


Onneksi tutustuttiin muutama kesä taaksepäin,
sillä ehdimme viettää yhdessä kaveriporukalla monet hauskat ja ehkä hullutkin illat.

         WE MISS YOU <3