keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Mielenterveyshäiriöisten kuntoutusleiri



Ollaan vakavasti alettu miettimään, että tämä koulu on totaalista huijausta.
Oikeasti meidät on lähetetty tänne keskelle metsää, koska kaikilla on vakavia ongelmia. Ongelmistamme emme tietenkään puhu ääneen, vaan luulemme kaikki onnellisesti olevamme urheilukoulussa. Ennen kurssia saimme kaikki koteihimme kirjeet joissa onniteltiin kouluun pääsystä: " sinut on valittu valiojoukkoon", heti alusta saakka meitä on huijattu. Toisaalta onhan se hienoa saada luulla olevansa jokin erikoisyksilö, ehkä parempi kuin muut. Totuudessa olemme vain joukko luusereita, joiden on mahdotonta elää nykyaikaisessa yhteiskunnassa.

Kuntoutukseemme kuuluu muun muassa hengityksen harjoittaminen. Sillä osalla saattaa olla niin vakavia ongelmia, ettei normaali hengityskään ole enää mahdollista. Myöskin puhumista olemme opetelleet, sillä se etenkin tuottaa monelle päänvaivaa. Toisaalta ei sitä voi sanoa päänvaivaksi, sillä harvemman meistä päässä liikkuu juuri mitään. Keskustelujemme taso on huimaavaa. Seuraavaksi näyte normaalista taukokeskustelustamme
 " Oletko sinä minä? Vai minä sinä? Vai onko hän minä? Vai olemmeko me kaikki sinä? Vai emmekö ole ketään? Missä olemme? Olemmeko? "
Ehkä hieman huolestuttavaa. Ajattelumme yleinen taso on siis jumiutunut erittäin alkeelliselle tasolle.

Porukkamme alkaa pienetä viikko viikolta. Eräskin joutui lähtemään "hoitolaan" hakemaan vahvempia lääkkeitä, ja tekemään testejä. Tällä viikolla eräs toinenkin katosi kummallisesti, ja ensiviikolla jopa kaksi on muualla hoidossa. Meidät on jaettu "koulussa" kahteen eri linjaan. Toisen linjan mielenvikaiset ovat hieman nuorempia, ja heillä on vielä mahdollisuus parantua täysin. Tämän takia meidän pieni erityisryhmämme joutuukin viettämään parantolassa kuukauden pidempään, ennuste on huonompi.

Onneksi meillä on sentään oma psykologi. Viralliselta titteliltään herra on apulaisrehtori sekä opinto-ohjaaja. Hänen kuntoutusmetodeistaan yleisin on yritys vaivuttaa oppilaat transsinomaiseen tilaan. Toinen opettaja puolestaan yrittää kovasti uskotella jatkuvasti meille hulluille, ettei mikään ole pahaa. Ei ole paha vaikka hieman sattuisi pyllyyn. Jaksaa jaksaa.. Mukaan on heitetty vielä ruotsalainen opettaja. Hän hiihtelee joukossamme kantaen ylpeästi maansa edustuspipoa. Tällä varmaankin yritetään saada meitä ymmärtämään erilaiset ihmiset, jotta voisimme elää globalisoituvassa Suomessa.

Kaikki opettajamme ei onneksi tule talon sisältä. Kerran viikossa pääsemme koskettelemaan ulkomaailmalaisen kouluttajan johdolla. Hän auttaa meitä ymmärtämään, että vielä hullumpiakin ihmisiä löytyy.. Mutta takaisin omiin opettajiimme. Oppiaine "kuntovalmennus" eli siis "ainejossasinutontarkoituslytätäkaikinmahdollisinkeinoinsekäoppiaymmärtämäänomapaskuutesi" on onneksi hienon miehen erikoisala. Tosiaan tunneilla on tarkoitus ensin nostaa porukkaa jalustalle, ja pikkuhiljaa alkaa pudottaa kaikki takaisin kellarikerrokseen. Kellarista puheenollen…… muista varoa hiirenloukkuja.

Olemme aiheuttaneet jo yhden opettajan katoamisen. Tunteja peruttu, sairasloma? Siis hermoloma jos oikeilla nimillä puhutaan. Koulumme kokemattomin opettaja ei selkeästi kestänyt kymmentä hullua kuin muutaman viikon. Hieman riskialtista oli kuitenkin lähettää vammaisporukkamme keskenään jäähallille parin rinkulan sekä mailan kanssa. Tarkemmin ajateltuna, olihan meille lähetetty vartija mukaan. Hän istui kiltisti katsomossa, ja oli valmis puuttumaan mahdollisiin tappeluihin sekä hulluuskohtauksiin. Onneksi vakavilta vammoilta säilyttiin.

Viikon päästä meille annetaan mahdollisuus koettaa palata takaisin ulkomaailmaan. Tämän jälkeen kurssimme jatkuu vielä 13 viikkoa aikaa yrittää parannusta. Toivottavasti loman aikana moni siis oppii ymmärtämään oman tilanteensa, jotta parantuminen tehostuisi.

Mitä noihin kuntoutusmetodeihin tulee, niin täksi viikoksi meiltä riistettiin kaikki. Ensimmäinen koetus olikin löytää oma huone labyrintin keskeltä. Onneksi kuitenkin kaikki pääsivät testin läpi, sillä ulkona ei olisi varmasti ollut hienoa nukkua. Huoneemme ovat erittäin alkeelliset, ja joudumme harjoittamaan yhteistoiminnallisia taitoja, kun jaamme reilun 10 ihmisen käytävän kanssa yhden vessan. Jokapäiväisenä muistipelinä puolestaan toimii vaellus kellarikerroksen suihkutiloihin. Portaat,vasen, portaat, ovi, oikea, vasen, ovi….. Pieleen meni jo… Myöskin televisiot meiltä on riistetty, joudumme katselemaan toisiemme naamoja. Kritisoin tätä tapaa, sillä mielestäni muiden naamojen tuijottelu saa aikaan hulluusefektin. On ollut aivan normaalia kieriä lattialla nauraen, jolloin syke voi olla parhaimmillaan lähes 130. Television lisäksi internetyhteytemme on heikko. Tarkoituksena välttää yhteys ulkomaailmaan?

Mitä seuraavaksi? Puhelimet pois? Viikonloput kiinni?

Joo niinhän se menee, kohta joudumme kökkimään täällä myös viikonloppuja. Emme pääse enää hipsimään kotipaikkakunnillemme, sillä useasta baarista on tullut valitusta eräästä erittäin tyhmännäköisestä tanssiliikkeestä. Tätä on nähty aiemminkin. Viikonloppu"kurssimme" on onneksi nimetty ovelasti, ja suurin osa ei osaa epäillä niiden tarkoitusta. Vai miltä kuulostaa "uimaopettajakoulutus"? Täyttä huijausta. Ensimmäisillä uimatunneilla puhaltelimme veteen kuin hullut, ja harjoittelimme kuolemista veden pinnalle ja pohjaanupottautumista. Toivotaan ettei kukaan saa "hyvää ideaa" ja kokeilla samaa avannossa.

Muilla ihmisillä ei kuitenkaan ole syytä pelätä. Kuntoutuslaitoksemme sijaitsee turvallisesti keskellä metsää. Aivan sama mihin suuntaan autolla yrittää lähteä, niin vähintään 30min menee peltoja katsellessa. Useimmat kuitenkin jäävät poliisille kiinni jo lyhyemmälläkin matkalla. Alueelta ei myöskään pääse pois kuin yhtä tietä, jota uskolliset laitosmiehemme vartioivat. Laitoksessamme onkin kokoajan joku vartija paikalla. Jos joku hulluista yrittäisi karata muuta kuin tietä pitkin, eksyminen on taattu. Vaihtoehtoina on erämaametsä sekä suuri järvi. Siinähän hullu sitten juoksee järvenjäällä, ja laitosmies on takuulla vastarannalla vastassa kuljettamassa pakettiautolla takaisin omaan koppiin. Viikonloppujen jälkeen kaikki ovat velvollisia ilmoittautumaan läsnäolleiksi, ja opettajillemme menee heti tieto jos joku ei ole saapunut paikalle. En kyllä tiedä onko resursseja poliisietsintöihin, mutta uskoisin näin olevan..

1 kommentti:

  1. HAAHAHAHAHAHAHAH!!! Ihan loistavaa tekstiä! :D :D :D

    -Tiina

    VastaaPoista