Urheilua, istumista ja uusia kavereita, viikko 1/20

Noninoni, nyt on sitten ensimmäinen viikko takana Eerikkilässä. 
Alkuun mietitytti kyllä, että mitäsjos ne huonekaverit on jotain:
1. urpoja?
2. vajaita? 
3. hiljasia?  4. tyhmiä?  
Eipä ollut, vaan ihan kivoja. Jaetaan siis muutama pikkuruinen neliö kahen muun tytön kanssa, ja toistaseks ei olla käyty toistemme hiuksiin kiinni.


Ensimmäinen päivä meni aikalailla käytäntöihin ja toisiimme tutustumisessa. 
Meitä LOPpilaisia on 10, ja alakerrassa asustaa toisenkymmentä lähiLOPpilaista, eli vähäsen nuorempia (hyvä mun huudella) lähihoitajaopiskelijoita. 


Kymmeneen henkilöön mahtuu todella eritaustaista porukkaa: löytyy vanhaa ja vähän nuorempaa (toisiksnuorin!), on jefunpelaajaa ja joogailijaa, yleisurheilijoita sekä avantohulluja, "ysinelosia" ja naruja. 
Erään lupaus kurssille olikin käydä avannossa, itse lupasin oppia erään joogaliikkeen. huh?!
Tämä pieni (ylipainoinen) porukkamme on jo nyt todella yhteen nivoutunut, 
en ois uskonut että viikossa voi noin jo tapahtua!


Tokana päivänä päästiinkin kunnolla vauhtiin luentojen ja urheilun muodossa. Opiskelu tapahtuu siis luennoilla monistemeiningein aiheina mm urheilulajien teoriat, anatomia ja fysiologia, opetusoppi, valmennusoppi, kuntotestaus...  
ja tottakai ihan urheilemalla, tekniikkaa harjoittelemalla ja ihan hikisellä työllä.  
ON kyllä just siistiä!  


Kevään aikana pääsemme myös ohjaaman erilaisia ryhmiä: 
1. peppuvatsajumppia "pakollisena", innolla odotan jätkien tekemiä liikesarjoja sekä koreografioita.
2. opetusnäyttöinä lähes kaikkea pallopeleistä lähtien
3. mahdollisuus ohjata liikuntakerhoja, säbäkerhoja jne
Saamme myös mahdollisuuden oman ohjaamisen videioimiseen, ja opetuksen itseanalysointiin. Jännää.
Lisäksi kuvaamme ns. "rytmiikkavideot", eli ryhmissä teemme musiikkiin liittyvän shown. Onneksi omaan ryhmään osui kaikki liukaslantioisimmat..


Osittain kaivannukki jo sitä tunnetta, kun kokoaika on joku lihas totaalijumissa rikki hajalla, eikä jaksais millään liikahtaa. Eiköhän tohonkin taas kroppa totu. Parhaimpana päivänä oli 6 opparia urheilua putkeen! Senjälkeen luennolla istuminen oli jo tervetullutta.
Ja, joillain luennoilla jopa malttaa istua aloillaan kun on kiinnostavaa. 
Ei oo toistaseks tullut hissantunti-ilmiötä, eli tarvetta lähteä käytävälle kävelemään ympyrää.


Urheilun ohella parasta on RUOKA; ei tuola kyllä ainakaan laihtumaan pääse! Seon aivan varmaa...


Innolla ensviikkoa odotan jo,
kotona on outoa, hiljasta :o eikä kukaan oo vittuilemassa.. eikä oo ketään ketä piikittelis, tai kenen silmille hyppis.


Onneks viikonloppukin kuitenkin menee reeneissä, peleissä ja pelejä katellessa. Äitiä ja siskoa pääsee myös näkemään.
Ettei ihan lusmuiluks mene ;)


Viikko 2 alkaa ilmeisimmin seuraavan biisin säestämänä:

....




onneksi maanantai on luentomaraton.