Pakotettu sohvaperunaksi

Perun puheeni edellistekstin maininnasta ettei monipuolisen liikunnan harrastamisesta tule ongelmaa.. Tässä taas reilu kaksi viikkoa mennyt täydellä sairaslomalla. Eli sama sairaus mikä aiemminkin oli, päätti uusiutua. Tällä kertaa lomailtiin sitten Meilahden letkuosastolla.

Oli muuten mukavampi paikka kaikenpuolin, tai ainakin lääkitys oli parempi.

Sairaslomilla olen selaillut liikuntalääketiedekirjaa, joka on mahdollinen pääsykoekirja. Jossain kohdassa muistaakseni olikin maininta siitä, että tavalliset ylähengitystieinfektiot aiheuttavat enemmän poissaoloja harjoittelusta kuin muut syyt yhteensä. Eli tavallinen flunssa ja muut kurkkukivut ja nielusairaudet pakottavat liikkujan lepäämään useammin kuin muut sairaudet tai loukkaantumiset. Toisaalta en ole varma luokitellaanko tämä nielupaise tavalliseksi sairaudeksi, mutta mielenkiintoinen nippelitieto kuitenkin.

Samaisesta kirjasta löytyi myös tietoa, että lihaksen täydellinen toipuminen viikon mittaisesta kuumeisesta  infektiosta voi kestää jopa 2-3kk.

                         Hui...

Puolestaan yli viikon kestävä vuodelevossa hoidettu infektio vähentää kestävyyskuntoa arviolta noin 15%  ja aerobista suorituskykyä jopa 25%. 

Kuukaudessa vain noin 50% sairastaneista pääsee takaisin samalle suorituskyvylle.

Lohduttavaa kuitenkin, että nämä prosentit oli saatu tutkimalla ei-urheilijoita. Eli toivoa vielä on…...

Muutamassa viikossa ei siis ole osaltani tapahtunut muuta kuin yleistä laiskottelua sekä sohvaperunaelämää kaiken ylioppilasjuhlajärjestelyiden ohella. 

Innostuin jopa pelaamaan pleikkaria sekä tekemään lapasia. Kaikkea sitä tekeekin lääkehöyryissä ihan innolla.

Juhliin aikaa muutama päivä,

Kammottaa ajatus hiustenlaitosta, mekosta, 

korkkareista ja kaikesta vastaavasta.

Ehkä kuitenkin noita "naisellisuuksia" kestää sen kaksi päivää, jonka jälkeen muutamanillan juhlinnat ennen lapinreissua!

Hyvään väliin osuu kyllä tuokin reissu. Lapista toivottavasti löytyy takaisin edes osa menetettyä kuntotasoa. Toivon tosiaan ettei tänä vuonna tarvitse enään sairaalassa vierailla. Muuten menee läskiksi koko kevään kouluhommelit.  Huomattavasti helpompi sinne kuitenkin mennä, jos pohjalla tuo paljonpuhuttu monipuolinen liikunta eikä monen kuukauden sairaslomat.

Tänään tosiaan taas "ensimmäistä kertaa" treeneihin.

Saa nähdä pysyykö maila edes kädessä :)

Fiilikset kyllä tosihyvät, 

ja melkein toivon että tauolla olisi jonkinmoista positiivistakin vaikutusta.

One step closer

"Onneksi olkoon, olet päässyt valiojoukkoon, joka on valittu opiskelemaan opistoomme salibandynpelaajille suunnatulle liikunnanohjauksen peruskurssille 9.1-29.5.2011. Kurssi alkaa maanantaina 9.1 klo 10.00"

En muista milloin olisin viimeksi itkenyt ilosta.

Jännittääkö? 

Ehkä hieman.. tuntuu oudolta lähteä, mutta oikeasti haluan sitä kovasti. Kurssin alkuun siis kaksi kuukautta, ja aion käyttää kaiken ajan harjoitteluun sekä kavereihin, tietenkin opiskelun ohella. Pänttäyksen alla liikuntalääketieteen kirja, joka ollut ilmeisesti useampana vuotena pääsykoekirjana Jyväskylän liikunnalle. Totesin, että parempi aloittaa ahertaminen jo nyt, ettei käy niinkuin ylioppilaskirjoitusten kanssa..

Hain koulutukseen muutama viikko sitten, enkä todellakaan odottanut vastausta näin nopeasti. Aivan mahtava fiilis tuli kun tajusi päässeensä sisään. Kirjettä pidemmälle lukiessa innostus on vain kasvanut. Oppiaineluettelo näyttää loistavalta. Opintoihin kuuluu I-tason salibandyvalmentajakurssien lisäksi mm anatomiaa, opetusoppia, suullista esiintymistä sekä lähes kaikkia mahdollisia urheilumuotoja aina liikuntaleikeistä kuntovalmennukseen. Osa lajeista kyllä hieman kauhistuttaa, esimerkiksi tanssi ja rytmiikka ei ole niitä vahvimpia osaamisiani. Toisaalta hienoa päästä opettelemaan myös asioita joissa on aivan surkea. Ehkä sitä voisi jopa joskus oppia..

Kirjeessä myös kehotettiin aloittamaan _monipuolinen_  liikunta viimeistään nyt, perusteellinen venyttely päivittäin mainittiin myös. Ei varmasti tuota ongelmaa…

Yksi askel lähempänä unelmaa. 

Toisaalta pääsen nyt tekemään sitä, mitä todella haluan.

Toisaalta taas tuntuu ikävältä jättää kaverit ja joukkue.. Viikonloput tulee olemaan jatkossakin salibandyntäytteiset, kun opistolta palataan suoraan treeneihin ja neljän sarjan pelit jatkuvat kevääseen. Eli kokonaan en joukkuettani jätä, ja treenaaminen jatkuu entistä kovempana.

Hauskaa on myös päästä lisäämään tietämystä kattavasti kaikkien urheilulajien osalta. Paremmin tuskin voisin kevättä kuluttaa, tai ainakaan yhtään mieluisempaa tapaa en keksi. 

( kuvat: www.eerikkila.fi )