Kuitenkin maanantai aamulla heräsin yllättävän virkeenä viideltä muutaman tunnin unien jälkeen. Sitten eikun vaan rinkkaa selkään ja melontakamakassia syliin ja matkaan kohti juna-aseman bussipysäkkiä mistä kyydillä koulun suuntaan. Puol seittemän aikaan koko luokka (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta) seisoskeli koulurakennuksen edessä kuka vähän enemmän ja kuka vähän vähemmän unisen näkösenä. Ryhmät meille oli jaettu jo etukäteen, osa heivattiin Mainiemeen melomaan ja meidän puolikas jatko matkaa Evolle. Siellä sitten rinkkaan vähän lisää painoa; erätoveri, trangia ja sinoli. Voi elämä kuin paljon se rinkka painokaan. Sopivasti siinä aamutuimaan alko pikkusen satamaan ja lähdettiin vaellusryhmä kerrallaan kohti ensimmäistä rastia. Pakko kyllä myöntää, mutta en oo täysin varma mikä päivän rasteista oli edes ensimmäinen. Mahdollisesti se oli rasti, jossa yhden ryhmän jäsenen silmät sidottiin ja muut opasti sokkoa metsässä kulkevien narujen välistä. Tämän rastin jälkeen me ainakin pidettiin kahvitauko, koska matka ensimmäiselle rastille oli ollut todella ankeeta peräperässä hiljaa kävelemistä. Kyllä siinä aamutuimaan mietti, että mitenhän tästä viikosta selviää hengissä. Illemmalla, joskus kuuden pintaan, meidän ryhmä pääsi viimeiselle rastipisteelle. Siihen mennessä oltiin ehkä eksytty muutamasti, tarvottu suolla, hypitty purojen yli ja syöty maukkaita pussiruokia. Luultiin kovasti, että viimoinen rasti on yöpaikka. Eipäs ollutkaan. Rastinpitäjä ilmoitti että vaatetta pois, kamoja pressun sisään mahdollisimman hyvin ja uimalla siitä vastarannalle. Matka ei onneks ollut pitkä, mutta pirun kylmää se vesi ainakin oli. Ei tuntunut mukavalta ajatukselta, ei tuntunut mukavalta ylitykseltä, mutta kun kamat ei kastunut ja sai kuivaa päälle niin alko tuntuu ihan voittajalta! Me selvittiin ekan päivän vaelluksesta kunnialla!
Tiistai aamuna herättiin sitten suht hyvin nukutun yön jälkeen. Unitunteja ei kovinmontaa kertynyt, mutta laavussa oli ainakin lämmintä nukkua. Siinä sitten pari tuntia hujahti aamupalaa tehdessä ja rinkan pakkaamisessa uudelleen. Ja eikun uudelleen rinkka selkään ja tarpomaan. Ei kyllä yhtään ois huvittanut sitä rinkkaa selkään heittää, kun kyljet oli niin kosketusarat, että jo housujen vetäminen jalkaan sattui aivan sairaana. Onneksi tokana päivänä meno oli hieman chillimpää. Heti ekan rastin jälkeen pidettiin reilusti yli tunnin kahvitauko, ihan muuten vaan. Rastejakaan ei ollut niin montaa, hieman kasattiin palapeliä ja haettiin ketjuna vettä trangiaan. Uudella yöpaikalla pystyteltiin erätovereita (pressuja) puiden väliin, peseydyttiin kylmässä vedessä, syötiin lisää ruokaa ja oltiin tietokilpailua. Erätovetiyö vähän jännitti, vaikka mun ja Jennan toveri oli aivan loistokkaan mahtava. Yö oli joksenkin tuskanen; makuupussissa oli hiostava olla, mutta koska hyttyset, sinne piti kapaloitua täysin kokonaan.
Keskiviikkoa olin ainakin henkilökohtaisesti odottanut eniten, sillä päästiin vaihtamaan osuuksilta toisille. Loppuviikon meidän porukka vietti sitten kanooteilla, eli kajakilla ja inkkareilla meloen. Ensimmäisenä luvassa oli vesiexitti, joka tais montaa jännittää kovasti. Eihän siinä mitään pahaa ollut, muutakun jälleen se jäätävän kylmä vesi. Jossain vaiheessa päivää valittiin porukasta päivänjohtaja, suunnistajat ja ympäristövastaava. Niin vaan se nakki napsahti, ja musta tuli rouva päivänjohtaja. Tehtävänä oli siis pitää porukka kasassa ja ajantasalla mitä tapahtuu. Illemmalla päästiin vihdoin kajakeilla matkaan, ja kyllä se oli luxusta.Vesillä huutelin porukalle lähinnä , että ei saa hajoilla tai että perä jää. Melottiin siis pitkin Päijännettä ja mentiin johkin saareen yöksi. Luksuta oli myös tokan osuuden teltat, tuntu kun ois päässyt vähintään johkin viidentähden hotelliin! Porukka oli tähänmennessä hajotettu vielä puolta pienempään, ja ainakin meidän saarella ilta meni rauhallisesti nuotiolla rupatellen. Iltapiirissä sain määrätä seuraavalle päivälle päivänjohtajan, ja valkkasin siitä vierestä erään aikuisopiskelijan.
Torstaina jatkettiin kajakeilla matkaa. Onneksi homma ei ollut pelkkää eteenpäin melomista, vaan matkalla retken vetäjät eli kolmosluokkalaiset opettivat meille erilaisia melontatekniikoita. Opetus oli laadukasta ja kaikille tuli takuuvarmasti uusia juttuja ja hyviä vinkkejä. Pääsin myös kokeilemaan hinaamista, koska niin halusin. Aluksi ei tuntunut yhtään rankemmalta, pysty jopa paremmin keskittymään oikeeseen melontatekniikkaan. Jonkun ajan päästä huomas todenteolla, että heti jos lähti niinsanotusti käsillä vetämään, niin ois kyllä alkanut hapottaan pahasti. Lounaalle me rantauduttiin kanoottiporukan kanssa samaan saareen, sillä edessä oli paattien vaihto. Mun puolesta kajakkiosuus ois saanut kestää vaikka koko viikon, kun ei noi inkkarit kovasti nappaa. Onneks ennen vaihtoa päästiin vielä puljaileen. Meni ehkä kolme sekuntia kun mietin, että haluunko lähtee temppuileen, vai jäänkö rannalle ja pysyn kuivana. Eikun biksuu päälle ja takasin tyhjennettyyn kajakkiin. Ensin harjoteltiin ittensä nostamista kaverin keulan avulla takasin pystyyn, mutta ei mulla siihen keskittyminen riittänyt, vaan tasapainoilu kajakin päällä alko tuntua houkuttelevammalta. Niin mä sitten eka nousin aukolle seisomaan, jonka jälkeen päätin, että mä en lopeta ennenkun seison kannen päällä. No, siinä sitten tiputtiin veteen ja kavuttiin takasin ainakin parikymmentä kertaa. Loppujen lopuks mä kuitenkin tosiaan pysyin pystyssä sielä kannella, ja sain sitä vielä pomputeltua eteenpäinkin! Sairaan siistii!! Tiiän mitä teen mökillä enskesänä ;)
Temppuilun jälkeen lähettiin sitten opettelemaan eteenpäinmenemistä niillä inkkareilla. Päästiin ehkä vähänmatkaa rannasta, kun yhtäkkii järvelle nous armoton sadekuuro. Yhet jäikin vähän jumiin aallokkoon kanootilla, mutta kakkoset kävi sitten hinaamassa turvaan. Pelattiin myös ultimatea niillä kanooteilla, oli kyllä hauskaa sekin! Tän jälkeen mentiin takasin samaan saareen ja syötiin päivällinen. Seuraava kokoontuminen oli vasta puol ysin aikaan, jollon saatiin tietää, että takasin Mainiemeen(7km) lähetään melomaan yötä vasten. Pikkusen alko jännittään, kun mä jo siinävaiheessa pidin mun kaikkia vaatteita päällä, ja melkeen tärisin kylmästä. Eipä siinä sitten paljoo auttanut ruikuttaa, kamat tynnyriin, karkkia taskuun ja vesille joskus klo 23 aikoihin. Pimeetä oli, mutta täyskuu valas meijän matkaa upeesti. Matkalla nähtiin myös revontulia! En todellakaan odottanu näkeväni niitä näin etelässä. Hienosti meijän suunnistajat ohjasti pienen kanoottiporukan pimeellä Päijänteellä turvallisesti Mainiemeen. Teltat pystyyn, ja nopeesti alko kuorsaus kuulumaan vierestä.
Perjantai aamu oli upea. Yöllä olin palellut ekaakertaa matkan aikana todenteolla. Oma vika tais sekin olla, mitäs unohdin puolmärät vaellussukat jalkaan kun aloin nukkumaan. Ihanaa kyllä oli sitten lämmitellä aamuaurungossa ja tehdä laiturilla aamupalaa. Ohjelmassa meillä oli enään kanoottien pesua, pakkaamista ja porinapiirejä. Otettiin arskaa ja odoteltiin bussia meitä hakemaan. Oli kyllä hienoa päästä Vierulle ja autolla kohti kotia. Ekana mä lähinkin suoraan tohon minisiwaan, vaikka eka katoinkin peilistä itteeni että ei herrajestas voinkoha mä ees mennä. Nälkä kuitenkin voitti. Sen jälkeen taisin olla varmaan puoltuntia suihkussa, ihan vaan siks että voin niin tehdä.
Oli jännä huomata, kuinka kaikki stressi ja kiire unohtu siellä metsässä. Tavallaan kokoaika me jotain tehtiin, mutta ei se silti tuntunut niin tekemiseltä. Heti kun pääsin kotio, alko päässä pyörimään sataviis asiaa mitä mun täytyy tehdä ja missä järkässä ja apua nyt on kiire. Vaikka oikeesti mulla ei ees ollut kiire mihkään. Illalla olinkin sitten ihan loppu, mutta 12tunnin unet virkisti kovasti, ja nyt kulkee jo ajatuskin paljon paremmin!
Reissun tapahtumia ja fiiliksiä on mahoton saada lyhyeks tekstiks. Asioita ois ollut vaikka kuin sairaasti. Jälkeenpäin matkaa miettiessä oli kyllä mahtava reissu! Ihan sika hieno tapa palata "takaisin koulunpenkille". Ei tuntunut yhtään koululta, enemmän oikeesti joltai lomamatkalta! Paljon puhuttu kipinä ainakin melontaan kasvo entisestään, ja odotan innolla outdoorkurssin merimelontareissua sekä koskimelontaa.
Kohta pitäis pistää taas kamaa kassiin, ja tehdä pieni etelänmatka Keravalle. Maanantaina sitten onkin se arkeen palaaminen, kun joutuu oikeesti sinne koulun penkille istahtamaan. Onneks illalla sentään pääsee reeneihin.
Ei voi muuta sanoa kun ISO KIITOS kaikille reissussa mukana olleille ja myös järjestäville kolmosille!
Tätä reissua muistellaan vielä pitkään hyvässä mielessä, vaikka välillä meinas epätoivo iskeä.
 |
| Ekan rastin maisemia |
 |
| Kahvitauko |
 |
| Heidin ja Iidan gourmet ruoka: spagetti joka vähän liisteröity yhteen. |
 |
| Tarpomista polkuja pitkin |
 |
| Jee vaeltaminen on kivaa! Pieni etukeno että pysy pystyssä.. |
 |
| Tokanpäivän kahvitauolta |
 |
| Siellä melkeen näkyis erätoverikylä |
 |
| Kyllä kelpas |
