Täydellistä takapakkia ja paikalla junnaamista, loistohetkiä ja epämääräisiä ilonhetkiä.

Ois ihan sairaan siistii jos kaikki aina onnistuis.
Osais kaiken, tai no ainakin ois hyvä kaikessa.
Ei silleen et ois paras, vaan et ois senverta hyvä et jaksais opetella lisää.

Mut ei, aina tulee jotain ihan käsittämättömii epäonnistumisia.
Millon pyörii nilkat, millon iskee flunssa, tai yksinkertasesti epäonnistuu jossain vaikka ois pitäny onnistua!

Tossa parisen viikkoa sitte tuntu että no nyt mennään sitte iha jossai pohjamudissa taas,
nilkka pyöri ympäri just kun häntäluuvamman kivut alko unohtuu reenatessa.
Toisaalta päästiin jatkosarjaan, taisiis noi muuthan sen suurimman duunin on tehny kauden aikana mut kummiskin. 
Noh liiton ihanan määräysvallan alla pelit lykättiin Rovaniemelle. 
Eikä siinäkään sinänsä mittään, kiva oli lähtee pelaamaan. Harmi vaan et seuraava viikko oliki sit tenttiviikko, ja palautuksia. 
Miks ei taas jakson alussa, tai ees puolvälissä, tai vaikka pariaviikkoa ennen palautuksia ruvennu tekeen mitään tehtävien eteen?  Ei vaan ei, aina tää menee näin! Toisaalta sain kaiken tehtyä ajoissa, tuli jopa yllättävän hyviä numeroita! 

Ja mitä tohon Rollon reissuun, entistä kipeemmäkshän sielä tultiin. 
Eikä ees päästy jatkoon vaan mokattiin sitte iha huolella. Se siitä, kausi loppu. Enskautta odotellessa..
Tenttiviikko meni siis kipeenä. Siitä voiki päätellä et ihan kauheesti ei tentteihi luettu, ja fysiologian päätin skipata ihan kokonaan. Uusintatentti enskuussa, jos vaikka lukis yli päivää etukäteen!

Täl viikolla meil on koulussa erikoisviikko. Kaikkii kivoi lajei, tai ainakin niin mä luulin!
Maanantaina fiilis lähti, kun zumbatunti alko opettajan "lyhyellä" 30min esittelyllä itestään. No kyllä me sitte zumbattiinkin, ei ollu edelleenkään mun juttu! Zumban jälkeen meillä piti olla itsepuolustusta, harmi vaan et se opettaja ei koskaan ilmestyny paikalle. Paras itsepuolustuskeino on juosta pakoon? Sure.

Erikoisviikon paras puoli on se, että meillä on ollu jo kaks tuplatuntia ruotsia. Vielä yks tupla edessä.
Maikka selittää ruotsis, jotkut ymmärtää mitä se selittää, suurimmalla osalla menee ainakin puolet ohi. Mä kuulun tohon "suurimpaan osaan". En tosiaan tiedä mitä teen keskimmäisessä tasoryhmässä. Substantiivien taivutuskin on ihan jossain hakusessa. Usko omaan oppimiseen vielä enemmä kadoksissa, kun heti ekalla tunnilla eteen lätkästään teksti jossa on semmosia kilometrisanoja, ettei mitään rajaa! Ois varmaan pitäny valita joku koulutusala, jonka tutkintonimike on ruotsiks vähän lyhempi ja helpommin lausuttavissa oleva.

Lisäks totesin eilen, että ammunta ei vaan ole mun juttu. 
Siinä tarvii keskittyä,
siinä tarvii olla rauhallinen,
siinä tarvii olla tarkka.
Ei mua varten. Parit ekat yritykset meni ihan hyvin. Se kesti sen kolme-neljä minuuttia, mikä onkin ihan maksimikeskittymisaika. Sitte koko homma levis käsiin. Kisakierros: 0, 0, 3, 0, 4 tai jotain siihenmalliin.

Mut on tässä tullu onnistuttuakin! 
Viime viikonloppu oli ihan huikeenkiva: siivosin koko kämpän tosi hyvin, olin miehenkans, kävin kaverie partyissä, söin hyvää ruokaa ja kattelin leffoja. Ostin myös uuden maton, saavutus.

Köyhä opiskelija tuunaa purkit suklaarasioista.

Päätin myös haastaa itteeni vähän. Mä oon maailman surkein kaiken vihreen elävän kanssa (kasvit). 
Pääsiäisen kunniaks ajattelin kylvää/istuttaa (mitälie) rairuohoa. 
Jos tää onnistuu nii oon hyvä.
Toisaalta jos niitä voi kasvattaa jopa talouspaperissa, niin epäonnistuminen on kai mahdotonta.
Pari päivää sitte kattelin vielä epätoivosesti mun multakasoja, ei mitään. 
Tossa auringossa ne möllöttää, kastellu oon ahkerasti. 
Eilen kun tulin kotiin koulusta, sielä oli vihreetä. Yön aikana siihen on ilmestyny lisää vihreetä. 
Toivottavasti ei kuole ennenku kasvaa ees parisenttiseks. 

WUHUU, I DID IT

Oiskohan uranvaihto eessä? ;)

Oon noista ruohoista niin innoissaan, et ees muistitikun katoominen, millä ois yks palautettava koulutyö, ei oikeestaan paljoo ärsytä. Aina voin alottaa sen alusta, hiihdon korvaavat tehtävät! Söin myös äsken hyvää ruokaa, ja lähen kohta keskustaan palautteleen kirjastolle kirjoi ja kaverinkans kahveelle. 

Mun käsitys hyvästä ruuasta! ommnom

Arska paistaa, tule jo kevät!


PS. koska tykkäsin niin paljon bussimatkasta Rolloon, oon ihan innoissaan lähössä reilu viikonpäästä autonkyydillä Leville ;) 
PPS. Voi voi jos ette tykkää lihavoinneista ja väreistä, ton auringonpaisteen rinnalla pelkkä musta teksti näytti tylsältä.