Väsymystä, rytmiikkaa ja bodypumppia, viikko 3/20

Kolmas viikko, 

jes...

Kaikilla tais mennä suurin osa viikosta aika väsyneissä tunnelmissa sekä osalla myös flunssaillessa.

Viikkoon mahtui monenmonta tuplatuntia urheilua, mutta myös hyppytunteja.

Rytmiikan tunteja tuntui olevan joka väliin;

oli koripallorytmiikkazumbailuja, bodypercussiota sekä pääsykoesarjoja.

Kiitos näiden tuntien, kaikilla jumittui päähän: " VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ, VIELÄ TULEE KAUNIITA PÄIVIÄ..."  

Opimme myös ybermahtavan tanssiliikkeen nimeltä ilpo. Pari jätkistä pääsikin kokeilemaan liikettä heti viikonloppuna tanssilattioilla.

Menestys taisi olla aika surkea: 

toinen meinas saada turpiinsa, ja kukaan ei halunnut tanssia toisen kanssa. Yllättävää? Vika tuskin oli liikkeessä.

Tiistaina olikin edessä koitos. Ensimmäinen salituntiohjaus. 

Aiheena bodypump.

Tällä kertaa sanonta "hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" ei pätenyt. Suunnittelut jäivät yllättäen viimeiselle illalle sekä aivan hetkeen ennen tunnin alkua. 

Onneksi aihetta pakokauhuun ei ollut, vaikka musiikkisoitin kuoli parituntia ennen alkua ja flunssa alkoi iskemään päälle.

Tunnista selvittiin, jaksaa jaksaa 30 sekunttia vielä! 

Aika voittajafiilis sen jälkeen, pystyi samaan aikaan tekemään liikkeet oikein, pysymään ajassa sekä huutelemaan. Haastavinta oli alkulämmittelysarjojen vetäminen, kehon pitäisi tehdä liikkeet oikea-aikaisesti mutta aivojen olla kokoajan muutamaa tahtia edellä jotta ohjaaminen onnistuisi? Blondi EI YMMÄRRÄ.

Viikon aikana valittiin myös "luokallemme" rahastohoitaja, mamma sekä pappa.

Vaalit voitti yllättäen SOINI. Onneaonnea paljon.

Saatiin myös varattua himokselle bilepaketti, taisiis laskettelumatka. Koulu sponssaa lipuissa ja opetuksessa, mutta biletys täytyy kaiketi maksaa itse.

Ajankohdaksi määräytyi 30.3 - 1.4, ja ei, ei ole aprillipila!  

Esiintyjinä tuona viikonloppuna sunriseavenue sekä popeda. 

Jakaa mielipiteitä? jepjep.

Suullisen esiintymisen tunneilla harjoiteltiin statusilmaisua. Monella taitaakin olla      aika kova ylästatus.

Päästiin myös testailemaan koskettelua silmät kiinni. Aiheena siis kosketuksen merkitys.. Muutamat jäi paljosta paitsi kun "nukkuivat pommiin". Harmi.

Viikko päättyi jälleen matkaan Forssan jäähalliin. Tokilla luistelutunneilla harjoittelimme kaaria, sekä poikien innostukseksi muodostelmaluistelua. Onneksi pääsimme kuitenkin loppuajasta pelaamaan rajua kaukalopalloa! Palloilujen jälkeen suunnattiin takaisin safkalle kouluun, ja viikonlopun viettoon. Kullakin jälleen omanlaisensa suunnitelmat, mutta yhteisenä aikomus tentata anatomian kokeeseen.. not.

Luentoja, vatsalihastreeniä ja Soinia, viikko 2/20

Maanantaiaamu alkoi hieman väsyneissä tunnelmissa, kun edellisilta oli hieman venähtänyt. 
Aamupalapöydässä liikkui myös huhua yläkerran metelöitsijöistä..
Tunnustetaan? 
Ei
Ensimmäinen päivä meni siis koomaillessa luennoilla, ja uni tuli illalla herkästi.


Tiistaina ohjelma jatkui jälleen valmennusopilla, mutta tälläkertaa neljäntunnin putkeen mahtui myöskin salireeniä. Pientä tempomista ja rinnallevetoa. 
Iltapäivällä kävin myös todella mielenkiintoisessa HOPS (henkilökohtainenopintosuunnitelma??) keskustelussa. Keskustelun pääkysymyksenä tuntui olevan: "Miten olet sopeutunut?" 
Haukuin tietenkin ensin huonekaverini, ja lopulta koko porukan. ;)


Loppuviikosta pääsimme aloittamaan uuden oppiaineen: suullinen esiintyminen.
Opettajamme on erittäin mielenkiintoinen, taiteilija.
Kolmen ensimmäisen oppitunnin aikana ehdimme haastattelemaan toisiamme,  pilkkomaan jännitystä osiin ja tietenkin hieman esiintyäkin toisillemme.


Viikon aikana tutustuimme toisiimme jälleen lisää. Yllätykseksemme joukostamme löytyy erään kuuluisuuden poika.. 
Toisaalta ainoa OIKEA julkkiskytkös löytyy yhteiskuvasta ja keskusteluista Hyypiän Samin kanssa. Eräs "fani" olikin loppupäivän pesemättä käsiä.

Meno vapaa-ajalla ja ruokapöydässä muuttui jo erittäin hervottomaksi. Viikon rankimmat kuntoreenit taisikin olla pidentyneillä päivällisillä, kun vatsalihakset laitettiin koville. Rasistivitsit ja toisten kiusoittelut olivat toplistalla korkealla.
Hämmennystä aiheutti myöskin huhu uudesta oppilaasta. Pitkien analysointien ja keskusteluiden jälkeen hänen profiilistaan tuli jokseenkin seuraavanlainen:
1. Fitness indeksi 95
2. Nainen
3. Balettitanssija? tai armoton futaaja
4. Ei syö kunnolla
5. Siveellinen, sivistynyt...


Viikon viimeisenä päivänä lähdimme retkelle Forssan jäähallille. Ensimmäisten luistelutuntien teemana oli perustaitoharjoittelu sekä kaatuminen. Monen makkaran ja mahaliu'un jälkeen suunnistimme takaisin opistolle, ja yllätykseksi ajoimme ensin totaalisen väärää tietä...


Viikonloppu tuntui tulevan jälleen kuitenkin aivan liian nopeasti. 
Jälleen treeniä, pelejä, valmentamista ja hieman juhlintaakin!

Järjestelmällistä opiskelua?

Järjestyksessä oleva huone? 205!

Vaikka jätkien huoneet haisevatkin aivan kamalalta, silti sotkuisin huone taitaa löytyä tytöiltä ? 

Ei taida tässä solussa kukaan olla järjestyksen ihmenainen. 

Ahkerat muistiinpanot..

Urheilua, istumista ja uusia kavereita, viikko 1/20

Noninoni, nyt on sitten ensimmäinen viikko takana Eerikkilässä. 
Alkuun mietitytti kyllä, että mitäsjos ne huonekaverit on jotain:
1. urpoja?
2. vajaita? 
3. hiljasia?  4. tyhmiä?  
Eipä ollut, vaan ihan kivoja. Jaetaan siis muutama pikkuruinen neliö kahen muun tytön kanssa, ja toistaseks ei olla käyty toistemme hiuksiin kiinni.


Ensimmäinen päivä meni aikalailla käytäntöihin ja toisiimme tutustumisessa. 
Meitä LOPpilaisia on 10, ja alakerrassa asustaa toisenkymmentä lähiLOPpilaista, eli vähäsen nuorempia (hyvä mun huudella) lähihoitajaopiskelijoita. 


Kymmeneen henkilöön mahtuu todella eritaustaista porukkaa: löytyy vanhaa ja vähän nuorempaa (toisiksnuorin!), on jefunpelaajaa ja joogailijaa, yleisurheilijoita sekä avantohulluja, "ysinelosia" ja naruja. 
Erään lupaus kurssille olikin käydä avannossa, itse lupasin oppia erään joogaliikkeen. huh?!
Tämä pieni (ylipainoinen) porukkamme on jo nyt todella yhteen nivoutunut, 
en ois uskonut että viikossa voi noin jo tapahtua!


Tokana päivänä päästiinkin kunnolla vauhtiin luentojen ja urheilun muodossa. Opiskelu tapahtuu siis luennoilla monistemeiningein aiheina mm urheilulajien teoriat, anatomia ja fysiologia, opetusoppi, valmennusoppi, kuntotestaus...  
ja tottakai ihan urheilemalla, tekniikkaa harjoittelemalla ja ihan hikisellä työllä.  
ON kyllä just siistiä!  


Kevään aikana pääsemme myös ohjaaman erilaisia ryhmiä: 
1. peppuvatsajumppia "pakollisena", innolla odotan jätkien tekemiä liikesarjoja sekä koreografioita.
2. opetusnäyttöinä lähes kaikkea pallopeleistä lähtien
3. mahdollisuus ohjata liikuntakerhoja, säbäkerhoja jne
Saamme myös mahdollisuuden oman ohjaamisen videioimiseen, ja opetuksen itseanalysointiin. Jännää.
Lisäksi kuvaamme ns. "rytmiikkavideot", eli ryhmissä teemme musiikkiin liittyvän shown. Onneksi omaan ryhmään osui kaikki liukaslantioisimmat..


Osittain kaivannukki jo sitä tunnetta, kun kokoaika on joku lihas totaalijumissa rikki hajalla, eikä jaksais millään liikahtaa. Eiköhän tohonkin taas kroppa totu. Parhaimpana päivänä oli 6 opparia urheilua putkeen! Senjälkeen luennolla istuminen oli jo tervetullutta.
Ja, joillain luennoilla jopa malttaa istua aloillaan kun on kiinnostavaa. 
Ei oo toistaseks tullut hissantunti-ilmiötä, eli tarvetta lähteä käytävälle kävelemään ympyrää.


Urheilun ohella parasta on RUOKA; ei tuola kyllä ainakaan laihtumaan pääse! Seon aivan varmaa...


Innolla ensviikkoa odotan jo,
kotona on outoa, hiljasta :o eikä kukaan oo vittuilemassa.. eikä oo ketään ketä piikittelis, tai kenen silmille hyppis.


Onneks viikonloppukin kuitenkin menee reeneissä, peleissä ja pelejä katellessa. Äitiä ja siskoa pääsee myös näkemään.
Ettei ihan lusmuiluks mene ;)


Viikko 2 alkaa ilmeisimmin seuraavan biisin säestämänä:

....




onneksi maanantai on luentomaraton.

HUOMENNA

Maailman viisain postaus: 


 HUOMENNA LÄHTÖ !! 


Kamat kassissa, 


onneks oon "levänny hyvin" näin ennen koulun alkua.  Viikonloppu meni turrnauksessa ja juhliessa. Nukuttu eioo kyllä paljoa.... 


Kiitos kaikille mukana olleille, ootte tyhmiä <3


Säbäperhe on pahin...


PS. miten selviin koko viikon ilman konetta?! :'(

Vuodenvaihtelua

Yksi viikko jäljellä lomaa,

edellisten juhlintojen jälkeen yrittänyt päästä takaisin reenaamisen makuun, 

eioo kyllä maistunut. 

Juhliminen sensijaan on. 

Pikkujouluja,

 jouluja, 

uuttavuotta!

Kyllähän näitä riittää, 

muttei niistä sen enempää..

" Tää vuosi oli harmaa synkkä,

ensvuonna on nousu jyrkkä.

                     Uus vuosi kaikki uutta hienoo                          ( LORD EST- vuosi vaihtuu)

    kaikki muuttuu jos jaksaa uskoo

ensvuonna pistän pyörät pyörii

mä aijon nauttii,

aijon elää täysii,

vuosi vaihtuu,  meil on syytä juhlii ! "

Vuosi 2011 jää kyllä mieleen monestakin asiasta. 

Monta hienoo hetkee, mut sitäkin enempi valintoja sekä työtä.

Erityiskiitos kavereille, täst vuodesta todellakin jää mieleen monta unohtumatonta hetkeä. Kouluakaan ei ois kyl jaksanut lusmuta läpi ilman kaikkia tyhmiä sekoiluja, abivuos! (ei mitään järkeä koko vuodessa?)

Vaikka monesti lukionki aikana mietti, että koko touhu on aivan perseestä, 

niin näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ihan mukavaa aikaa! 

Kavereita näki päivittäin, ja mikä parasta; sieltä sai RUOKAA.. Ehkä sieltä myös jotain oppi, ainakin sen, mikä ei kiinnosta.

Pikakelattuna hienoimpia hetkiä viimevuodelta on varmasti nakkimatka Unkariin, Linkinparkin keikka, Suomen maailmanmestaruus (juhlinnat, köhköh..), lukion loppuminen ja muut tollaset jokavuotiset pikkutapahtumat. Pakko myöntää, että onneks esimerkiksi uusvuos sekä vappu on vaan kerran vuodessa, semmosta menoa oli kyllä molemmat. 

Mutta, vuodesta 2012 tulee kyllä varmasti NIIN paljon hienompi vuosi,

pääsee tekemään sitä mitä tahtoo, eikä tartte kärsiä esimerkiks hissantunneilla.

Ja mitä kirjoittamiseen tulee, uudenvuodenlupauksena voisi olla vaikka ainakin yritys kertoa viikottain, mitä kaikkea huisinjännää on vastaan tullu! 

Eli postauksiin tulee vihdoin jotain järkeä, ja oikeeta asiaa ;)

Lupaan myös olla yhteyksissä, enkä kadota silleen "naps". 

You'll miss me when im gone!

Ja, niin mullekin varmasti tulee ikävä, vaikka mieluusti lähenkin.