Itsenäisyyspäivän aamuna suuntasin kohti HelsinkiVantaata ja Inaria.
Vihdoin YO- ja synttärijuhlinnat ohi ja aika alkaa etsiä kuntoa takaisin. Mikäpäs parempaa kun lähteä etsimään sitä pohjoislapin kaamoksesta. Niin pohjoisesta, ettei aurinko sinne paista...
Kolme yötä Saariselällä, neljä päivää.
Rapakuntoleirillä.
Niinkuin rakas kummitätini totesi.
Hiihtoa.
Lenkkeilyä ja ulkoilua.
- hissillä ylös tietämättä osaako pysyä edes pystyssä. Komeita kuperkeikkoja ainakin opin, ja siinä sivussa myös tuon laudan perushallinnan! Koukutti, pakko päästä uudestaan mahdollisimman pian.
Moottorikelkkailu kiellettiin? Oon kulemma liian tapaturma-altis..
Liikunnantäytteisten päivien jälkeen oli i h a n a a nauttia saunan lämmöstä, hyvästä ruuasta ja takkatulesta. Yleensä enemmän nautin tekemisestä, mutta kyllä tuo rauhoittuminenkin oli söpöä.
Saariselkä oli täynnä brittejä. En tiedä mikä ongelma niillä oli, mutta eivät näyttäneet tajuavan ettei pulkalla välttämättä kannata laskea autotiellä. Auton alle?
Saatika bussin. Ja ne vielä sanoo et suomalaiset on hulluja?
Häh?
Miten voi seota pulkasta ja lumesta niin paljon. Ja käyttää tonttulakkia kokoajan..
Kaikkiaan aivan loisto reissu! Pieniä lentokoneongelmia takasintullessa eteläsuomen lumimyrskyn takia? Täällä kyllä mitään lunta ollut kun takasin pääsi.
Kusetusta.
